Pitää taas tulla framille toimittelemahan ennen  ku syys vaihtuu lokahan. Moon enenki sen sanonu, ja sanon viäläkin, etten oo pätkääkään syksyihiminen. Mua rassa märkyys, pimeys, koleus, tuulisuus, epävakaasuus, vaihtelevuus ja mitä niitä säätermiä onkaan. Mä oon kuivan ja lämpöösen ja valoosan kelin asukki. Mä tiärän, että sää on pukeutumiskysymys, mutta se ei auta. Kyllä mä osaan tamuta itteni monehen kerroksehen ja sateenpitävihinkin verhoohin, mutta se ei auta miälialahan. Moon yrittäny asennemuutostakin teherä, mutta laihoon tuloksin.

Moon varmahan sukua eläämille, jokka menöö talaviunille lämpöösehen pesähän ja herää uutehen elämähän auringonvalon osues silimihin ja rästähien tippues ja lumien sulaes. Silloon mäkin avaan nuutunehen nuppuni komiahan kukkahan, sallinet tällaasen kiälikuvan. Mä haluaasin tähän aikahan vuaresta olla vain siistiis sisätöis. Hipsuttelisin hissuksiin tuvas ja tekisin mitä miälehen pirskahtaa. Pitääsin tavan takaa pyjamapäiviä, jolloon en pukisi koko päivänä. Lukisin kirjoja, tekisin käsitöitä, kirjoottaasin lokia useemmin, kattoosin teeveestä kaikki, mitä en muuten kerkiä kattoa, täyttääsin välillä ristikkoja ja surokuja. Sitten ku tulis valoosa kevät ja lämmin kesä, mä voisin siirtyä pihalle tekemähän nuata samoja harrastehia.    

Tämä oli ny mun purnoota tästä Suamen ihanasta uhyrestä vuarenaijasta, syksystä. Luulen, notta syy on mun tyästä johtuvasta väsymyksestä. Ja tulevasta viikosta. Mulla alkaa vanhempainvartit tyäpäivän jäläkehen ja se syää miästä. Normaali rytmi sekoottuu, ku pitää olla skarppina silloonkin, ku normaalisti sais jo höllätä. Itte mä halusin ne pitää pois ennen syyslomaa, jottei sitte tartte ressata ajatuksella, että nekin on viälä pitämättä. Erestä tehty tyä löytyy,  tapas vanha kansa sanua.

Vähä pitää ny ottaa takaasin (takinkääntäjä?) ja kehua kuulahia ja ruskanvärittämiä syysmaisemia. Silloon silimä lepää Luajan taiteilemis luantokuvis. Mun tekis miäli ruska-aikahan käyrä Pohojooses sitä ihaalemas, mutta se haave on maharollista toteuttaa vasta eläkkehellä, jos viälä on reissukunnos. Muut Lapin vuarenaijat on tullu nähtyä. En mä täysin syksyä kammoksu. Kaunihina syyspäivänä on rentouttavaa olla mettäs evähien kans ja nauttia pualukkamättähien annista ja sienien löytämisen riamusta, istua kannon nokas ja juara termoksesta lämmintä teetä. Toisaalta mä oon luantoihiminen, vaikka äsköön motkotin ja tupahiireksi itteni maalasin. Se on geeniis tua luantopuali. Isä oli innokas mettämiäs tyänsä ja harrastustensa myätä ja ny on Esikoonen innostunu kans mettästämisestä. Eileen alakoo hirvijahti ja se ei juanu kaffiakaan erellisiltana, jotta sais nukuttua kunnolla ku niin pakkas jännittää aamullinen jahti. Oli ne saanu saalistakin jo ekana päivänä. Toivos on saara paistia patahan ja pakkasehen.

Tähän loppuhun laitan muutaman kuvan Strömsööstä, johona oli avoomet ovat kuun aluus. Silloonki satoo ja oli kalsiaa.

Jonottamalla alootettihin. Opastus oli suameksi och på svenska.