Rookasimma Vilukissin kans tänään Ullakon aartehis ja se, siis Vilukissi, kaipas jotaki uutta postausta multa. Pakkaa olla niin kiirusta näin lomalla, nottei aina kerkiä hoirella näitä suhtehia täälä. (Sitä paitsi pari päivää sitte mä viimeeksi postasin...)

No, minä kuuliaasena kansalaasena ajattelin toteuttaa ystäväni toivehen ja muistelen täs aikaa joskus kivi ja kirves.

Olimma ystäväni A:n kans Helesingis johonaki meille tärkiäs tapahtumas, notta oikeen täältä asti piti sinne ittensä lähärettää. Illalla päätimmä mennä "ulos syömään", niin ku hianot ihimiset ainakin. Enkä tarkoota ny ruakaalua nakkikioskilla taivasalla.

Pääsimmä ravintolan pöytähän ja tarjoolia toi ystävällisesti ruakalistan, jota rupesimma jantuuksis lukemahan ja lopuuksi saimma valituksi miäleesemmä sapuskan. Sitä orotelles sitte juttelimma niitä näitä meille hirviän tähärellisiä asioota, niin ku naiset tapaa.

Sitten viimeen tarjoolia toi meirän lautaset ja toivotti hymyillen hyvää ruokahalua. Tähän hyvin kasvatettuina me tiätysti vastasimma...kuinka ollakkaa ystäväni kantavalla äänellänsä toivotti: "Kiitos samoin!"

Tarjoolia pysähtyy murtosekunnin osaksi, hymyili ja jatkoo matkaansa. Me tiätysti ratkesimma totaalisesti ja tukehtunu olsimma, jos haarukkaa olis suuhunsa lykänny. Jostakin syystä mä muistan tämän aina ravintolas syäressäni ja pelekään, jotta mä joskus tokaasen sen kans. Vaikka kyllähän ne tarjoolijatki joskus syää ja hyvähän niillekki on jonkun hyvää ruakahalua toivotella.