Kansa on ny sitte puhunu, vaikka rosentiis olis petraamisen varaa. Ajatella, jotta vähä yli pualet äänioikeutetuusta vain kävi piirtämäs numeron tai jonkun muun hämmähäkin lappuhunsa. Kuka olis se viisas joka selittääs tämän ihimisten laiskuuren tai välinpitämättömyyren tai mitä se sitte onkaan. Kyllä mä suuresti ihimettelen. Kerranki ku kysytähän miälipirettä, ei viittitä sitä ilimaasta. Ei ainakaan voinu syyttää ilimaa, sehän oli ku morsian. Eikä eherokkahien puutetta, niitähän oli usiee kymmen ellei satoja, mistä valita.  No, se vaaliista, maailima pyärii viäläkin.

Samahan syssyhyn tuli tua talaviaikahan siirtyminenki. Mun kroppa on vielä kesäaijas. Mä oon heränny joka aamu kesäaikahan eli tuntia ennen ku kello soi. Tottapa se pikku hilijaa muuttuu, ku tänä aamuna jo meni puali tuntia etehen päin.  Aikansa ku eletähän voi käyrä niin, jotta kello kerkiää kroppaa erelle. Mä oon kyllä aamuihiminen, mutten mä silti halua heräällä aijoottomilla aijoolla tyäaamuuna varsinkaan. Enkä kyllä vapaa päivinäkään. Joskus toivoos, että sais nukuttua eres kahareksahan tai puali yhyreksähän, mutta eiku kuurelta silimät räpsähtää auki ja kiinni niitä ei enää saa ennen ku iltapäivällä ruaan jäläkehen rupiaa ramaasemahan. Silloon pitää ottaa ettoset, jos vain on maharollista.

Huamenna meen tohtoristärille ja pyyrän sellaasen hevooskuurin, jotta oksat pois. Moon ny kuukauren ronunu kähiää ääntäni ja kuivaa kötkötes-yskää. Ny rupiaa huumori loppumahan. Mulla on paha epäälys, jotta pöpö on menny johonki onteloohin tai rööriihin, ku näin pitkähänsä kestää. Mä oon ajatellu sanua riaknoosin heti kynnykselle päästyäni, jottei tohtoristäti kerkiä kissiä sanua ja lisään perähän, jotta kirijootapas resetti sitä kovinta myrkkyä mitä tiärät. Moon kuullu, jotta lekuris pitää tätä nykyä olla kovana ja pitää pualensa.

Äsköön tulin yksistä hautajaasista. Ei kenenkää ihimisen, vaan meirän ammatillinen paikallisyhyristys kuapattihin tai oikiasti vasta vuaren viimeenen päivä, ku mun tyänantajakunta yhyristyy kaupunkihin ja me liitymmä sen yhyristyksen erunvalavontahan. Tämä surujuhula alakoo sillä, jotta hallituksen jäsenet tuli musiikin soides yhyristyksen viirien kans saattueena toisesta huanehesta ja me saattoväki noustihin seisomahan tiätysti. Rahastohoitaja luki muistokirijootuksen, joka oli runomittahan kirijootettu. Siinä kiitettihin vainajaa monisanaasesti ja lopuuksi torettihin kuitenkin, jotta elämä jatkuu uusin kuvioin. Viiriä oli viis ja kaks niistä oli pualitangos ja kolome tulevaasuuren uskoa merkaten knupis asti.

Sitte syätihin maailman parasta salaattia ja sämpylöötä kylymien juamien kans. Välis pirettihin virallinen hautajaaskokous oikialta nimeltänsä syyssellaanen, johona ei valittu ketään erovuaroosten tilalle eikä tarvittu määritellä kokouspalakkiooren määrää eikä toimintasuunnitelmaa tulevalle vuarelle ynnä muuta. Se oli harvinaasen lyhyt ja ytimekäs kokous. Sen päälle juatihin viälä suklaa- ja juustokakkukaffit ja - teet. Kaikki tarijoolu oli tilattu meirän paikkakunnan maanmainiolta pitokokilta tuasta vanhan kirkon kupeesta, kotiseututaloolta, vaikka tilaasuus olikin naapuripitäjäs.  Ny on vatta niin täynnä, jotta liirinki soi. Tekis miäli vain mennä vattansa viärehen maata. Ja siihen ku nukahtaas herääs amerikan aijas eli kolomelta yällä ja taas olis kroppa kelloa erellä oikeen ulukomaan times.