Nimittäin Esikoonen sinne kauas. Kirijootin aiemmin, notta seolis lähteny tämän kuun aluus, mutta lähtöpäivä ja maakin muuttuu täs välillä. Maa on Surinam. Siinä salapoliisitehtävä kaikille nti marpleelle, jos ei satu olemaha aivan tuttu paikka.

Lähtö viivästyy sen takia, ku poijalla on ollu taas sellaasta kuivaa yskää, sitä on aina silloon tällöön syksyysin ja näin kevähällä. Se meni siitä lopuuksi lääkärihi. Arvakkaa oonko kehoottanu muutaman kerran. Onko kaikki miähet lääkärikammoosia vai minkätähäre se on nii vaikiaa sinne mennä.

Lääkäri antoo poijalle pirometrin vai mikä se oli, johka piti mennen tullen puhaltaa ja laittaa lukema ylähä tai siis paperille. Toisen viikon sen piti ottaa keuhkoputkia avaavaa lääkettä ja taas puhallella niitä lukemia. Astmaepääly oli päällä. Katupöly yks maharollinen aiheuttaja. Ja onha sillä pöly- ja siitepölyallergia torettu aikoonansa. Tiistaina se oli sitte kuulemas tuamion. Lukemien ero iliman lääkettä ja lääkkehen kans oli tosi piäni. Ei ollu astmaa viälä. Tai se on alkavaa sellaasta. Oli se saanu lääkkehet joukkohon, notta siälä kaukana ei tuu hätä, jos rupiaa aharistamaha.

Tänä aamuna moon sitte heränny sitä hyvästelemähä ennen kukoon laulua. Siinä mä vasta taas tajusin, notta se tosiaan lähtöö. On ollu nii kiirus ittellä nuaren vanhempaanvarttien kans, notten oo keriinny omia asioota ajattelemaha ollenkaa. Ny se on sitte pois jaloosta klapajamasta. Tuas se on seilannu kaupungin ja koron väliä, ku se kerkes sanua irti sen kämmppänsä. Taitaa se jo olla perillä tätä kirijoottaes. Konestaki piti vaihtaa pari kertaa. Saa nähärä koska siältä tuloo ensimmääne viästi. Täs ollaha ny kuulolla.