Mulle kävi yks päivä hassusti... en ny tarkoota sitä, mitä jolle kulle heti tuloo miälehen... ei enää tällä ikää oo maharollista... tai onhan niitä ihimeitä ennenki tapahtunu...

No, joka tapaukses mä lähärin koiran kans tavanomaaselle lenkille. Mä otan puhelimen aina joukkohon, ku siitä on mukamas niinku turvaa. Ei sillä, että mä mitää täälä maalla pelekääsin, mutta jos jotain sattuu...

Jos vaikka kaarun, enkä pääse enää ylähä... tai auto pökkää... voi sitte soittaa apua... jos henki pihisöö... koirasta ei oo siihen pystyhyn nostamisehen enkä tiärä osaasko se soittaa apuakaan... Niin tai jos joku soittaa, pitäähän mun olla HETI vastaamas...

Me olimma kävelly vajaa 10 minuuttia ja silloon se sitte soi. Isoo Miäs siälä kyseli, jotta mihinä meen? Mä sitte kerroon ja se vain kyseli avaamia, oli justihin tullu kotia.

Mä sille kerroon mihinkä olin ne jättäny, ku en aina viitti joukos kulijettaa. Isoo Miäs siihen sitte, jotta ajattelit sitte, että varkahat saa panna lähtiessänsä ovet lukkohon!

Mä olin jättäny oven auki ja avaamet olin laittanu "piilohon". Meillä on sellaanen uluko-ovi, joka pitää laittaa avaamella lukkohon. Sitä vahinkoa meillä ei voi sattua, että jäis paitasillahan ulukopualelle oven paukahtaes lukkohon.

Mutta sen asian kääntöpuali on se, jotta AINA pitää muistaa laittaa se ovi sillä avaamella lukkohon asti. Ja sen mä olin unohtanu teherä. Tämän ainuan kerran! Olishan siinä ovi säästyny ehejänä, ei olsi rosvojen tarvinnu tiirikoora ja särkiä karmiakaan.

Ny ei pirä kenenkää luulla, jotta mä alavariinsa jätän ovia auki, niinku kutsuna tulla tupahan. Kyllä mä ny sen muistan taas lukita... ainakin hetken aikaa. Tiaroksi vaan, jotta ei se avaan ollu kynnysmaton alla piilos.