Kiirusta on pitäny käsityälääsellä. Tua Takatasku on viäny mun aijan ja syrämen. Monehen otteehin on pitäny siälä käyrä viären tavaraa ja aivan vain tikusta asiaa teheren. Niin sanottu palakallinen tyä, kototyät ja muut harrastehet pakkaa haitata tätä uutta yrittäjyyttä. Mutta aika aikaa kutakin. Jouluhun on enää vajaa kolome viikkua. Tuloo se, vaikka kotona ei kerkiääsi teherä mitään sen etehen. Enkä mä meinaa kovin kommosia teheräkää, enää. Oon ruvennu armahtamahan ittiäni näilllä kymmenillä.

Niin mun piti toimitella tuan hetula-huivin tarinaa, josta jo erellises postaukses mainaasin. Moon ostanu trikookangasta monta metriä. Erifärisiä ja moon aina pyytäny myyjää leikkaamahan ne metrin palooksi. Mä kun tartten vain sen metrin aina yhtehen huivihin. Kävin kaupungis oikeen kangaskaupas ja ystävällinen myyjä palaveli mua ku parastakin ompelijaa.

Siinä mitatesnansa ja kääriesnänsä niitä paloja se kysyy, notta onko mulla oikianlaasta lankaa. Ja mä myännin, notta kyllä löytyy. Sitte se mainaasi, notta pallokärkineula olis hyvä tähän materiaalihin. Siihen minä, notta sekin löytyy kotua. Mä koitin olla hyvin ittevarman ja tiätävääsen ompelijan näköönen. Miälesnäni ajattelin, notta tiätääsit vaan myyjä-kulta mitä mä niistä teen. Mä en tartte ku sakset.

Mä vissihin saan jotakin pärvötettyä sialuni sopukoosta, ku pilippuan sen trikookankahan kapiooksi "hetulooksi". Siitä tua nimikin huiville on tullu. Tämä on jonkinlaasta terapiaa, sanoosin. Joku pyskologi vois olla eri miältä, mutta niiltä ei kysytä. Muuten tämän päivän leheres oli yhyrellä toimittajalla sellaanen hetulahuivi kaulas. Olis ollu färikuva olsin leikannu sen irti. Mainokseksi.