Siivotes tyäpöytää löysin lappusen, johona oli alaoleva kirijootus:

Katsomot ovat täynnä arvostelijoita.

He eivät pelaa eivätkä taistele.

He eivät tee koskaan virheitä, koska eivät tee mitään.

Tekijät sen sijaan pyörivät areenalla.

Heille tulee virheitä, koska he yrittävät monenlaista.

Erehtymättömältä ihmiseltä puuttuu rohkeus ja seikkailunhalu.

Hän ei uskalla mitään, on vain jarruna kehityksen rattaissa.

Virheettömäksi häntä ei silti voi sanoa.

Hänen suurin virheensä on se, ettei hän ryhdy mihinkään eikä tee mitään

- paitsi arvostelee niitä, jotka tekevät.

                                                                          David M. Shoup

Näinhän se on. Tämä tuli mua kohti oikeen jytinällä. Pani ajattelemahan. Kyllä me oomma - ainakin minä oon - heleposti arvostelemas muita, niitä, jokka jotakin yrittää teherä. Eileen viimeeksi ku kattoon kummiflikan esiintymistä televisios. Se osallistuu MGP:n laulukilipaaluuhin suaras lähetykses (yle FST5).

Oli hianua olla soffakriitikko ja jaella miälipitehiä esiintyjistä. Tottahan omaa kummiflikkaa piti äänestää, mutta ei meirän sukulaasten ja tuttujen äänet riittäny jatkohon. Mä en kyllä lahajonu ketään, en tiärä olisko äänestysrahalahajuksista ollu apua. Palijo kyllä laitoon tekstiviästiä tutuulle, notta ymmärtääsivät äänestää.

Palijo arkisemmiski asioos tua arvosteleminen on aivan jokapäiväästä. Kuinka se onkaan niin heleppo sanua, kuinka jonku pitääs teherä ja olla. Täyrellistä meistä ei saa kenestäkää. Sanotahan, notta täyrellisyyren maas on tilaa - siälä ei aharista eikä oo tungosta. Pyrkiähän sinne kannattaas toki, sais olla omihin nimihinsä. Eikä kukaa muu arvostelisi mua siälä.