Uus vuasi on päässy livahtamahan jo pualehen välihin tammikuuta ja mä vasta ensimmäästä postaustani värkkään. Mihkä tua aika oikeen menöö, ku ei saa äntihin oikeen mitään. Eka tyäviikko loman jäläkehen oli olovansa pitee ku näläkävuasi. Kai sitä taas siihenkin hommahan tottuu. Tänä päivänä passattihin viarahia, ku Esikoonen valamistuu jouluksi, niin mä lupasin kakkukaffit keitellä sukulaasille. Mukavahan se on iloosia juhulia välillä viättää, ettei aina hautajaasis vain rookata.

Oikiastansa mä rupesin kirijoottamahan sellaasesta, ku uuren vuaren uuret harrastehet. Se tuli mun miälehen, ku sain käteheni lähikaupungin kansalaasopiston ohojelman. Siälä oli vallan merkillinen kurssi tarijolla, nimittäin e lävän mal lin muavaalu. Jestas sentähän! Kukahan siihen tohtii mennä muavaaltavaksi? Ja minkähänlaaseksi se sitten muavaaltaas? Minen kyllä päästääsi ketään mun ihoani vaivaamahan. Moon aika herkkä kutiamahanki. Voisin olla kovin eläväänen, sanoosinko liukas ku saippua muavaalijan hyppysis.

Lopputulos askarruttaa kans. Minkämuatooseksi sitä mahtaas tulla jonkun hiplaajan kynsis. Niin jos ny saattaas paikallansa olla, ku kutiaas niin maharottomasti. Tiätysti, jos sais vähä itte valita, mä haluaasin pituutta vähä lisää. Ylttyys paremmin yläkaapin hyllylle, ei tarttisi aina jatkoja käyttää. Ja sitte vois pikkuusen muavata ahterin seutua ja rinnustaa, niin ku jo sanoon, jos saattaas olla muavaaltavana.

Oli siälä muitaki hupaasia kurssia. Sellaanenkin ku maalaa tilikuulla. En oo kyllä ikänä hoksannu käyttää tilikkuja maalisutina. Sillälailla sais tilikut tiätysti hyätykäyttöhön pois nurkista ajalehtimasta. Kovin piäntä piperrystä tilikuulla on kyllä vaikia maalata siististi ja tarkasti, mutta tottapa ne siälä kurssilla senki opettaa.

Pitääs vissihin repäästä joskus ja aloottaa joku uus harrastus eikä aina asuulla nuaren vanahojen ja tuttujen kutimien kans. Nuata kaupunkin houkutuksia vois harkita. Siinon vaan se huano puali, ku matkaa kertyy turhan palijo erestakaasin ajeluhun iltaasin töiren päälle. Sitä on oppinu niin mukavuurenhaluuseksi, ettei eheroon taharoon viittisi ittiänsä enää rasittaa ylimäärääsillä menoolla. Voi olla, että mä sittenki pysyn alakuperääses kertomuksesnani, niin ku Ha kalan isäntä alias E. Nikk ari Poho janmaa -elokuvas, ja asuulen vain niiren tuttujen kutimien taharis.