Marjatta, Maija, Ritva, Riitta, Jussi, Risto.... ja moni muu "tuttu" lähestyy mua melekeen joka päivä sähköpostilla. Lähettäjä on joku tuttu suamalaanen naisen tai miähen nimi. Aivan ku oltaas hyviäki ystäviä ja tehty sinukaupat, ku vallan etunimellä lähestyyvät.

Joskus oon aukaassu meilin, mutta nykyään en eres avaa, poistan samantiän. Jotakin ne kauppaa tai ilimoottaa, että oon voittanu jonkun palakinnon. Oliski, mutta ku esti pitää vastata satahan kysymyksehen ja sitte VOI voittaa tai pitääs tilata aivan uskomattoman tarpehellisen leheren tai elokuvan tai muuta yhtä typerää. Ja jos ei tilaa, voi tiätysti osallistua arvontahan, ku jättää yhteystiarot. Sillä lailla ne on tiätysti mun osoottehen saanu, jos oon osallistunu joskus typeryyksisnäni niiren kilipaaluhun.

Kuinka tuallaasista postiista pääsöö erohon? Minen halua enää viarahilta postia. Taitaavat olla niitä ulukomaalaasia firmoja, joista tuli täs joku aika sitte kuningaskuluttaja-ohojelmas. Niistä on vaikia päästä erohon, ku kukaan ei vastaa puhelimehen tai mielihin, jos ny yleensä sellaasen jostaki sivulta löytää.

Mutta ny aivan toisehen asiahan. Moon aloottanu uuren harrastuksen. Oon jo kaks kertaa harrastanu tällä viikolla. Oon joskus ennenkin harkinnu ja jopa pari kertaa käynykki. Mutta viälä pitää harijootella. Niinhän se on joka asian kans, jotta harjootus teköö mestarin ja mestarikin harijootteloo. Mä en viälä voi sanua ittiäni mestariksi täs uures(kaan) harrastukses.

Viälä ei oo tullu sellaasta flow-tunnetta. Sellaasta, että tämä olis elämäni ihanin hetki. Sellaasta, että tämän takia kannattaa elää ja ponnistella. Ei. Ei ainakaan viälä, mutta jos sitte, ku on aikansa harrastanu ja tutustunu asiahan kunnolla. Päässy niinku sinuksi sen asian kans. Ja oppinu näkemähän sen antoosat pualet ja löytämähän siältä ne helemet tai ne kirkkahimmat timantit. Mä oon käyny kolomella eri kirppiksellä!