Pitkästä aikaa ajattelin kirijoottaa kirija-arvostelun tai -arvioinnin. Saimma joululahajksi Perheenisä _Osama_ bin_ Laden,_ vaimon_ ja_ pojan_ silmin. Kirijan on kirijoottanu usalaanen Jean Sasson. Se on präntänny maailimanmenestyskirijaksikin yltänehen Prinsessa: elämää hunnun takana. Täs O. b.Larenin kirijas kertoovat vuarootellen Osaman ensimmäänen vaimo Najwa ja heirän nelijäs poika Omar elämästänsä omin sanoon. Osamalla oli ainakin nelijä vaimoa yhtä aikaa ja kakaroota yli kakskymmentä. Se asuu vuarootellen kaikkien vaimojensa kans. Kyllä ei kristityyllä ihimisillä onnistuusi ja onneksi ei oo eres sallituakaan moinen tyyli. Niin vain ne naiset oli ystäviäkin keskenänsä. Eipä niillä muita vuarovaikutussuhtehia saanu ollakaan. Tämä nelijäs poika, Omar oli erilaanen ku muut. jotenkin herkempi ja kypsempi ja omilla aivoolla ajatteleva. Se rupeskin sitte kyseenalaastamahan isänsä toimia.

Vuasi vuarelta Osaman ajatusmaailma muuttuu rarikaalimmaksi ja siitä tuli tai se oli jo ennenkin ankara isä ja kasvattaja. Sillä oli omia sääntöjä ja lakia kotonakin. Esimerkiksi se ei koskaan hyväksyny nykyaijan korinkoneeta eikä muita helepotuksia taloushommihin. Ei eres jääkaappia saanu olla. Ajatelkaa niitä ruakia tuala lämpööses maas. Siitä poliittisesta toiminnasta minen viitti toimittaa mitään muuta ku, että pahoon on O-poijan ajatuksenjuaksu katees. Kannattaa itte lukia. Mun silimät ainakin aukes entisestänsä vaikka ei ne kiinni oo ollu ennenkään mitä tuloo tuan miähen tuohuuhin.

                                                                                                                                                                          

                                   

Toinen kirija on sitte aivan erilaanen opus: Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Se vasta oli riamukasta lujettavaa. Ittekseni hörähtelin aina välillä. Sain kimmokkehen lukia tuan kirijan, ku olin kattomas teattriesityksen siitä. Kirijaa lukies näjin silimisnäni koko aijan sen teatteriversion. Eihän siinä koko kirijaa ollu ja joitakin kohtia oli muuteltu, mutta pääasias nouratteli kirijan juanta. Kyllä ei pitkähän aikahan oo näin hauskaa tullu lujettua. Kirija kertoo 8kymppisestä miälensäpahoottajasta, joka eherottaa esimerkiksi ystävänpäivän tilalle Pitäyrytään omis asioos -päivää. Jokaanen luku alakaa tualla samalla sanonnalla: Kyllä minä niin mieleni pahoitin... Täs on piäni katkelma sivulta 34. " Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun radiossa sanottiin, että jumppa auttaa selkäkipuihin iästä riippumatta. Kyllä ei auta. Aina kun herään niin joka paikkaan sattuu, paitsi että harvemmin tarvitsee herätä kun en meinaa saada unta."  Ny mulla on taas yks tiiliskivi lujettavana. Saa nähärä koska on viimeenen sana tavattu, on se niin paksu, mutta siitä sitte myähemmin. Niin, jos tuloo arvostelun tarves.