Kuapus tuli taas viikonloppulomalle tiäs monennenko kerran. Ei taira valtiolla olla varaa ruakkia poikiansa, ku pistävät ne äitien perunaparalle pyhänaijaksi. Siinä pyykkiä pestes pantihin poijan harmaaraitaaset sukat kans pyärimähän koneehin.

Mä siinä rupesin ihimettelemähän, ku toises sukas oli yks raita ja toises kaks. Poika totes, notta kaks niitä olla pitääs, mutta tottapa tua on maanantaisukka. Tai sitten sen pari ettii kaveriansa johonaki toises tuvas jos ei peräti toises komppanias. Mitäpä sillä väliä, onko raitoja yks vai kaks, ku ei ne sukat saa näkyä ihimisten ilimoolle siältä pulttujen ja kengän välistä.

Ny mä ymmärrän ne tumman ja vaalian pyykin joukkohon eksyhenet yksittääset sukat, joista kirijootin täs joku aika sitte. Ne on niitä maanantaisukkia, jokka on parittomina lähteny maailmalle tehtahalta jo. Se on ny toristettu, notta maanantaisukkia on olemas. Onhan niitä muitaki maanantaituattehia. Sellaasia, joiren ei olsi tarvinnu syntyäkään. Kyllä te tiärättä.

Kuapus oli ollu keräämäs viikolla sotaveteranikeräystä ja kertooli kokemuksistansa. Melekeen joka toises taloos oli ollu koira. Niitä oli ollu kaiken kokoosia ja rotuusia. Lapsia oli ollu kans. Niiren suusta kuuloo totuuren sanotahan. No yhyres huushollis oli sellaanen 4-5 vuaren vanha poika huutanu eteesestä isällensä, että armeija tuli hakemahan sua, iskä.

Ja toises huushollis oli tenavat leikkiny laattialla ja ihimetelly keräystouhua ja iloosena hihkaassu, notta me saarahan rahaa. Tais olla pettymys suuri, ku äiteensä oli oikaassu, notta ei me saara vaan me annetahan keräyksehen.

Asiasta viirentehen. On pitäny mansikin pistää sorkkaa tihiää toisen etehen tänä viikonloppuna. Perijantaina  oli kummipoijan synttärit, lauantaina laulettihin "oopperaa" koko päivä ja tänä päivänä on keriitty käyrä kahares kaupungiski. Esti aamusta heti Käsityämessuulle, johona rookattihin Vilukissin kans ja neulebloggaajien nurkkaukses piti hetki "lepuuttaa jalakojansa". Kiitos vaan innokkahille neulojille. Hiano irea tua oma osasto messuulla. Jatkua vain ens vuanna.

Meinas vaan käyrä hassusti, ku me ei ensin löyretty koko neulebloggaajia. Oltihin jo poislähärös, ku muistin ja kysyn jostakin kojusta oikiaa suuntaa. Onneksi löytyy. Olis jääny vaivaamahan, jos olsin missannu sen, mitä oikiastansa lähärin kattomahan. Ja ei muuta ku tukka putkella toisehen kaupunkihin ja taas laulamahan.  Kaverin jätin kotomatkalla viälä yksille synttäriille. Kyllä ihiminen kerkiää kummasti yhyren päivän aikana, ku on vikkelä eikä aikaale turhia.