Moon huamannu, notta tänä kesänä moon taantunu. Alakouluikääseksi. Silloon leikittihin kauppaasta, koulua, kirjastoa ja isän ammattia... 

Huamenna mä alootan kauppaleikin. Mä olsin myyjä ja toivon mukahan joku tulis niinku ostajaksi. Meinaan pitää pihakirppistä omas pihas.

Moon koko viikon keränny kaapiista, varastosta ja vintiltä sinne säilöttyjä tavaroota. Jos joskus tarttis. Jos tuloo sota, on sitte ainakin vaatetta, mitä panoo päällensä.  Tai jos ei itte, nii lapsenlapset joskus...

Ja ainahan niitä klettuja voi pitää perunamaalla... Oon tavannu sanua. Ku olis se maa. No, nyt on (viiren vuaren tauon jäläkehen) kaks parin metrin tarhaa. Sinne vois pukia ittensä eriksensä niihin retrohousuuhin ja takkihin. Ei sitte likaantuusi nua arkiverhat. Ja sitte taas 10 minuutin perunannostourakan jäläkehen riisua ne ja säiloä seuraavaa kertaa varten...

Aivan piti ittensä kovettaa ja hammasta purren nakata kirppistavaroohin, vaikka yhtää ei tierä koska vois tarvita...

Itte naputtelin tiänvarsikyltit ja maalasin niihin PIHAKIRPPIS, ihan vaan vapaalla kärellä iliman mitää sapluunoota. Olin oikeen tyytyväänen tuloksehen, vaikka itte sanonki. Ne on aivan mun ja mun tavarooren näköösiä. Ku hyvää yrittää, priimaa vain pakkaa tulla, tapaa pohojalaanen sanua.

Totuuren nimis pitää oikaasta, jotta kyllä sinne sotaloorahankin viälä jäi pesämuna ja koko aijan tuloo lisää...

Luin jostakin, jotta jos et oo vuatehen käyttäny jotakin vaatesta, laita se kiärrätyksehen. Ja toinen vinkki oli, että kun ostat uutta, laita yhtä monta vaatetta pois. Tätä neuvoa mä nouratin kerran: Ostin uuret sukkahousut ja laitoon vanhat rikkinääset roskihin.

PS. Tervetulua pihakirppikselle, jos liikut tästä ohitte!