Tämä kesä on ollu juhulaasta aikaa. Menöö vuasia, nottei oo juhulan juhulaa ja sitte pukkaa trusapäin samaksi suveksi. Ei sillä, notta juhulat olis vastenmiälisiä, ei ollenkaa. Kivahan niihin on mennä viarasna kahta kättä heittäen, ku muut on teheny kaikki valamihiksi.

Toukokuus oltihin kummiflikan häis ja ne sattuu sille kevähän hellejaksolle, nottoli oikeen lämpööstä ja mukavaa. Tarkeni hyvin kesäverhoos ja pihallakin. No, sitte tuli kesäkuu ja se normaali suamalaanen kesä, alta 20 astetta. Silloon juhulittihin yksiä viiskymppisiä aika monen saran hengen voimin ja mukavaa oli.

Heinäkuus oli sitte yhyret rippijuhulat ja yksvuatisjuhulat. Niihinkin meirän piti ängetä, ku kerran oli kutsuttu. Silloonki oli komiat ilimat ja tarkeni tällaanen vilukissakin. Ny ku vähän on viilentyny siksi normaaliksi suamalaaseksi kesäksi, on mulla muka kylymä.

Eileen oli kummiflikan velijen häät. Olivat sitte toisistansa tiätämätä sopinehet häät samalla vuarelle. No, ei se meitä haitannu, muuten ku kukkaron nyäriä hölläämällä siitä selevis. Osaksihan oli samoja hääviarahia, mutta morsmaikun pualelta oli eri sakkia tiätysti. Ja kuinka ollakkaa ilimojen haltija päätti sitte heinäkuun viimeesen päivän muuttaa syksyyseksi. Lämpyä oli vain siinä 16-17 astetta ja vettäkin tihuutti välillä.

Hääpari halus, notta vihkaaseminen tapahtuu ulukona. Tilaasuus oli Nikolainkaupungis sellaases hianos Villas, johona oli puistua ympärillä ja puistos oli ikkunatoon huvimaja. Sinne oli levitetty hääryijy ja sinne hääpari tuli käsikynkkää hääviarahien laulun saattelemana.

Kyllä mä ihimettelin niitä, jokka oli piänis kletuus ja iliman sukkia lähteny juhulihin. Olihan niiren jalaat ja käsivarret ruskettunu, notta kyllähän niitä katteli, mutta minen olsi tariennu. Molin laittanu sukkahousukki jalakahan vaikka mulla oli pitkä tanttukin päällä. Käsivarsille huitaasin huivin, mutta silti mun oli vilu. Mereltä ploosas melekoonen puhuri, onneksi ei silti satanu seremonian aikana.

Sitte joku hyväkäs alakoo onnittelohon hääparia siinä huvimajas ja kaikki tiätysti seuras sopulilaumana niitä ensimmääsiä. Ja ennenkö koko juhulakansa oli käyny halaamas oli aikaa menny melekoonen tovi. Ja molin jo aivan palelluksis. Onneksi sitte päästihin sisälle ja siälä mä pysyyn visusti koko aijan. Oli oikeen mukavat ja leppoosat häät. Sellaaset hääparin näkööset. Ei yhtään jäykät ja viralliset. Morsian kehuukin ittiänsä luannonlapseksi. Ja sellaanen ihanan välitöön ja sosiaalinen se olikin.

Ny ei mulla oo tiaros muita juhulia lähiaikoona. Ai jaa, syksyllä on kumminkin kummiflikan uuren taloon tupahantuliaaset. Eikä sitä koskaan tiärä mitä kukin keksii ja ketä kutsuu minkäkinlaisihin kissinristiääsihin. Sitä orotelles.