Mun pitää jatkaa tuata Esikooseni muuttotarinaa, ku mä olin aivan hämmästyny ja huuli pyäriänä perjantaiehtoona, ku se toi niitä pusssiansa kotia. Mä rupesin sitte tullaamaha sitä kuivaruakapussia. Nostelin yks kerralla pöyrälle päivämäärien mukaha mitä mä saan käyttää ja mikkä säästetähän hamahan syksyhy, ku se tuloo takaasi.

Ensimmääsenä käteheni osuu avaamaton pussi kuivattuja hernehiä. Mitä sä näillä oot meinannu teherä, menöökö herne nenähä, mä kysyyn? Esikoonen ihan pokkana, jotta moon ajatellu keittää hernesoppaa, mutten oo viälä keriinny. Silloon ku mun on teheny miäli sitä, nii pussin kyljes on, jotta paa likoho erellisenä päivänä. No se on jääny sitten siihen. Molin aivan äimänä. En mäkään oo keittäny ku vissihi kerran elämässäni "oikiaa" hernesoppaa. Kyllä mä käännyn kaupan purkkien pualehe, jos pitää jotaki saara äkkiä.

Mä jatkoon tavarojen nostelua. Sitte osuu kätehe isoo laatikko: eloveena kaurahiutalehia! Moon luullu, jotta se on saanu puuroosta tarpeheksi kersana. Hyvä äitihän keittää lapsillensa aamupuurua! Esikoone söi hyvällä halulla monta vuatta, Kuapus jaksoo pari-kolome vuatta miällyttää äiteetä, mutta sitte se ilimaasi oman tahtonsa eikä puurua enää tarvinnu keitellä.

Sitte tuli piänempää sälää mun kätehen, niinku mausteita ja sellaasta. Niiren joukos tuli kätehe paffilaatikko kuivahiivaa! Mitäs sä kuivahiivasta oot teheny, mä kysyyn? Mä ajattelin leipoa pullaa ja sämpylöötä, tuli vastaus. Mä jo ajattelin, jotta onkhan se väärällä alalla, nämä viittaas jotenki tuanne kokkipualelle enemmän ku jonkun moottorin suunnitteluhu. Mä saan ny käyttää ne hiivat, ku niis menöö päiväys vanhaksi kesäkuus.

Molin aivan sanatoon. Se yllätti mut totaalisesti. Molin yhtäaikaa hämmästyny ja ylypiä siitä. Ei se ainakaan kuale näläkähä maailmalla, jos se osaa ja haluaa teherä itte ruakaa. Mä luulen, jotta monella ei oo kysysmys osaamisesta niinkää ku halusta. No, poijasta polovi paranoo. Isoo Miäski osaa ja haluaa teherä ruakaa, muttei se viälä oo leipomuksilla mua yllättäny.

Meillon ny kaikki paikat täynnä Esikoosen tavaroota. Autotallis ei jalaka jakaannu ja varastohon pitää raivata tilaa, jottaa kaikki vaattehet ja muu roina mahtuu satehen suajahan. Eileen tuatihin kaikki loput kamat ja molin vähä siivousapuna, vaikken ensin meinannu koittaa pitkällä kepilläkään sen kaappiihin. Mutta äiteen syrän heltyy. Pitäähän se kämppä jättää siistihin kuntohon, jottei poika saa siivouslaskua perähänsä. Enkö mä luatakkaa sen siivouskykyhy...niinku tuahon ruakapualehe? Täs sitä ny ollaha taas... napanuara taitaa olla viälä kiinni... äiteen pääs... poijasta se on tainnu jo irrota.