Huvinsa kullaki. Moon keränny teepussien miätelauseeta vuasien varrelta keittiön yhyren kaapin ovehen, sisäpualelle. Emmä sinne kaikkia keleeputa. Niis pitää olla joku juju tai sopia mun sen hetkisehen sialunmaisemahan. Täs päivänä muuanna olin lisäämäs taas yhtä lappua sinne, ku rupesin niitä oikeen lukemahan aijan kans. Täs ny muutama sullekki.

Ihminen tulee sellaiseksi, millaiseksi hän päästää itsensä menemään. Tairappa tua selevemmin sanua. Itte me oomma vastuus tulemisistamma ja menemisistämmä. Mutta ainahan se on jonkun muun syy, jos meille käy köpelösti.

Älä ole niin suuri sanoiltasi, että jäät pieneksi teoiltasi. Enhän ny toki. Kyllä mun sanat ja teot on hyväs palanssis. Kyllä moon aina tekevinäni jotakin, onhan tyänantajaki maksavinansa mulle palakkaa.

Elämä on tarkoitettu nautittavaksi eikä pelkästään siedettäväksi. Naatitaan naatitaan, joka päivä pitää jotakin nauttia, jotta niitä päiviä olis huamennaki. Vaikka eihän meille huamista oo automaattisesti luvattu.

Joka katsoo tähtiin, lyö usein varpaansa. Ja kipiää ottaa, nimimerkki kokemusta on. Tualin jalaat on useen ollu mun kulukureitillä. Kuka ne aina tällää siihen mistä mä meen?

Päässäni käväisi ajatus. Olisikohan sillä ollut asiaa? ????