Päätettihin isännän kans tänään teherä pihahommia. Karsittihin yhtä linnunlaulupuuta. Se sai nimensä siitä, kun nelijätoista vuatta sitte Kuopus sai sen hoitotariltänsä jääressänsä siältä pois koulun alakaes. Se on kasvanu niin, notta piti alimpia oksia sahata pois, kun ne laahas maata. Se kun on terijoensalava, niin kasvaa ittestänsä pyäriksi niinotta maata ei juurikaa näjy. Lastasimma peräkärryn täytehen niitä oksia ja muuta kaatisroinaa ja veimmä tuahon hyätykäyttöasemalle, jokon melekeen kivenheitonpääs naapuris.

Sitte rupesimma leikkaamahan nurmikkoa. Isäntä ajettavalla ja mä lykättävällä puskaan ja valotoloppaan ympäristöjä. Lykiin menemähän niin, notta hikikin tuli. Vähän johonakin kohorin pikkuusen väkisinkin, ku ne alimmat oksat oli konehen tiällä. Ajattelin, notta oksat antaa periksi taipuusempina. Yhtäkkiä tuntuu kovin lämpööseltä palijahis reisis. Mulla oli vain sortsit ja toppi. Verin konesta justihin puskan alta itteheni päin ja kesti hetkuusen ennen ku reakoottin mistä se lämpö tuli.

Leikkurin ölijysäiliön korkki oli lentäny huitsin neverahan ja siältä suihkus mustaa lämpööstä voiteluainesta mun päälleni. Leikkurin päällystä oli aivan ölijyynen ja mun reituuset ja oikia kylyki kiireestä kantapäähän mustis pilikuus. Isäntä käski mennä heti suihkuhun ja pestä fairyllä. Se kuulemmasta lähärettää parahiten rasvan. Onhan ne mainoksekki sellaasta väittäny. Niin mä lähärin tupahan ja riisuun ne pilikulliset verhat pois. Isäntä tuli peräs sanoen, notta selekäs on siinä mönjäs kans. Hän tuloo pesemähän sen, etten itte kuulemmasta saa. Niin me olimma henuusesti yhyres siälä suihkus ja mä sain selijänpesun pyytämättä. Mulla ei ollu oikiaa fairya, ku mä käytän toista merkkiä, mutta kyllä sekin mun rusketuspilikut pois pyyhkii.

Sitä tiskiainetta piti panna niihin verhoohinki esti ja sitte vasta koneehin ja kyytipoijaksi taharanpoistoainesta. Siälä ne ny on pyäriny ja äsköön justihin linkos. Pitää käyrä vilikaasemas, kuinka kävi. Hetkinen..... Mä arvasin, notta ei se ölijy vaattehista lähäre niin ku ihimisen nahaasta. Niistä tuli ny tyäverhat sanan varsinaases merkitykses. Ei niillä kehtaa ihimisten ilimoolle enää mennä.

Palakinnoksi tästä episorista paistoon pinon lättyjä ja noukiin omasta maasta kipollisen mansikoota. Meirän päiväruaka oli sitte siinä. Annettu mikä tarijottu. Hyvin ne tuntuu miästenki suuhun livahtavan. Siinä meirän syäres toimittelimma Kuapukselle nuasta mun rusketuspilikuusta. Se totes vain, notta kyllä se on paree, nottet sä äitee käytä sitä ajettavaa leikkuria. Tätä konesta mä en oo viälä kokeellu, erellisellä mä huristelin pois tiähensä, mutta tämä on pikkuusen suuree ja erilaanen. Kyllä mulla on tarkootus tätäki kokeella. Joskus salaa. Jos tuloo joku pökköös, en ainakaa tunnusta.