Aamulla ei tiärä mitä päivä tua tullessansa, onneksi. Alaku oli tälle päivälle ankia. Artymys  alakoo nousta ja peleko mitä viälä. Ensiksi aamulla mä kaaroon teekuppini lukemalleni päivän leherelle niin, notta koko lehti ui vaniljanmakuuses tees. Siitä ku nousin hakiakseni jotakin trasua, meinasin kaatua maton reunahan, onneksi vain meinasin. Sain pyyhittyä enimmät märkyyret pois ja rupesin laittamahan kaappihin aamupalatarvikkehia niin huitaasin kaapinoves olevaa kansitelinettä sillä seurauksella, notta kannet krapaji laattialle. Siinä jo tuli miälehen, notta kuinka tämä päivä oikeen päättyykään. Aamutouhujeni päätteheksi föönasin tukkani lisäksi sen päivän leherenkin, notta isännyyskin saa luettua maailiman ja maakunnan tärkiemmät uutiset.

Pualipäivähän asti menikin aivan mallillansa enkä enää muistanukkaa aamun kolhuja, mutta sitte välkkävalvoja tyyräs mun luakan yhtä oppilasta opehuaneesehen vertavuatavaa päätä pirellen. Oli piäni puronnu keinusta selijällensä ja saanu äylämän takaraivohonsa. Päästähän tuloo verta ku härän kurkusta, vaikkei haava suuri ollukkaa. Heti rupes sisaret hento valakooset hyärimähän potilahan ympärillä ja minä soittamahan äireelle ja toinen terveyskeskuksehen. Äitee lupas tulla hakohon ja itte käyttämähän lääkäris. Lopputyäpäivä sujuu taas omalla painollansa.

Kotia kun pääsin niin taas tapahtuu. Annoon koiralle jotakin muruja kärestäni ja omaa noloutta sormet oli vähä vääräs asennos niin tiätysti koiran hammas osuu mun etusormehen. Vaikkei siihen haavaa tullukkaa niin kyllähän otti kipiää. Itku ei ollu kaukana, mutta eihän isoot flikat itke, purin vain hammasta ja kärsin ku miähet. Kauan aikaa tuntuu jyskytys sormenpääs.  Viäläkin se on kosketusarka ja nivelen taittues tuntuu.  Koiralle en ollu vihaanen, eihän se sen syy ollu. Itte aiheutin vammani.

En oo taikauskoonen, mutta pakostakin tuloo miälehen, notta viäläkö tälle iltaa kerkiääs tulla uutta trukoomaa. On mulla jotakin hyvääkin kerrottavaa. Se onales löytyy mistä taannoin kirijoottelin . Se piäni langattoman hiiren onales, joka tuloo tiatokonehen tornihin kiinni. Se löytyy pölyjä pyhkies sen tornin alta ku vähän sitäkin tuli siirrettyä paikaltansa. Koko kesänä ookaan siivottu, ei oo ihime ettei oo ennemmin löytyny. Mutta mä oon aina sanonu, notta kaikki löytyy mitei oo varaastettu. Matot ja onalehetkin.