lauantai, 23. lokakuu 2010
Olin viikon katees.
Erämaas, muttei erakkona
Hilijaasuures, muttei äänettömänä
Luannon helemas, mutta rakennetus ympäristös
Sanattomana, muttei puhumattomana
Rauhas, muttei toimettomana
Kaksin, mutta ihimisten ilimoolla
Levännehenä ja huilannehena
kotona taas.
Kiitos Intsulle tästä
Syksy
Katulampun kelmeäs valos varjo seuraa kulukijaa. Välillä se yrittää ohitte. Sitte taas havaattoo, mihinä sen paikka on.
Pisara, toinen, kohta jo lukematon määrä. Äärettömyys ympäröi yhtä yksinäästä. Kaikki me oomma samas liämes.
Ihimettelen joka päivä elämän moninaasuutta ja ihanaa järkyttävyyttä. Kannatan ja puolustan naisen logiikkaa. Asun pohojanmaalla, vaikka oonkin etelä-pohojalaanen ja kirijoottelen omalla murtehellani .
Syräntä lähellä on kuorolaulu, koirat, lukeminen, käsityöt ja kaikenlaanen näprääminen, yleenen hyvinvointi ja maailman parantaminen sekä tiukkapipoosuuden välttäminen siis rennot rantehet elämän karikoos ja suvantopaikoos.
Historiaa Itsehillintää ja ajanhallintaa Jonnin joutavaa Joutiloida Kierrätystä Kiitokset Kirjamuistoja Koirat Kotiterapiaa Kruppukräätärinä Kulttuuria Kuulumisia Lapsijuttuja Maailman parantaminen Matkailu Muisteluita Naisen logiikkaa Onnistumisia :) Sairastaminen Sitä sun tätä Tunnustuksia Tuumooksia joulutohinaa toivotuksia Ärtymyskynnys
Kommentit