Mä kuuntelen rariota töihin ajelles. Olin tavallista myähemmin menos, en silti myähäs, niin satuun kuulla pakinan tai oikiastansa se toimittaja sanoo aina, jotta ny tuloo sen ja sen ploki. No, voihan ploki olla sellaanenkin. Ei kai sen tartte olla kirijootettu. Tai voihan se olla ja se ihiminen vain lukoo sen sitte. Se antaa niin ku äänensä sille tekstille. Voitaashan mekin  nauhoottaa nämä sepustukset ja sitte lähettää ne tuanne eetterihin ja sitte halukkahat ne siältä imuroos ittellensä kuunneltavaksi. Huh, olis se niin monimutkaasta. No, tämä rarioplokin pitäjä on yks koom-ikko Mi-kko Va-ism-aa (tavutan sekaasin, jottei kuukle ymmärrä). Sen sukujuuret on täälä paremmas kyröös. Sen aiheena oli etelän mairen tuttu sanonta "manjaaja, manjaana" eli huamenna, huamenna. Mutta sepäs ei sovikaan meille tänne Suamehen. Oon mä sitä kyllä kokeellu, useenkin. Aina sen on erestänsä löytäny. Jollakin lailla.

Mä ny siteeraan sitä Mi-kkoa. Otetahan ny esimerkiksi lumi. Sitä tuli täs joku päivä sitte. Innokkahat suksittelijat ajatteli, jotta kiva, mä meen huamenna hiihtämähän. No, huamenna se talavi oli jo ohi. Vettä flasaji maahan asti. Ja kuinkas kesällä sitte. On nii kuuma, jotta välistäki hikuaa. Huamenna meen kyllä uimahan. Joo-o suamen kesä on kuuma, mutta lyhyt. Huamenna on Jaa-kkoo jo heittäny kylymän kiven joka järvehen. Joskus aamut on niin ankeeta, että tekis miäli sanua, jotta herään vasta huamanna. Tyänantajat ei taitaasi kauaa kattella, jos kovin monena aamuna päättääs herätä vasta huamenna.

Kyllä se muitakin esimerkkiä jutteli, mutten enää muista kaikkia. Ajaes ku ei pystyny kirijoottamahan niitä paperille. Kehittelin täs sitte omiani. Kokemuksehen perustuvia kans. Yks hyvä esimerkki on alennusmyynnit tai tarjoukset. Näköö jonkun kivan tuattehen, jota iliman ei tuu toimehen. Joko sillä hetkellä ei oo rahaa tai ei joura sovittaa päällensä tai kauppa ei oo enää auki tai... Mä sitte huamenna meen ja ostan sen. Huamenna on joku hätäänen sen jo keriinny hairaasta, tai koot on menny tai väri on väärä...

Sitte oon karvahasti kokenu, ku sanoja ei tuu oikialla aikaa. Aivot ei toimi suameksi sanottuna. Jonkun asian yhteyres tuloo ajateltua, jotta mä sitte huamenna tai ens kerralla kyllä sanon. Ens kerta on jo menny ja toisella kerralla aiheet on jo vaihtunu. Kuka sitä vanahoja muistaa. Täs kohtaa vois toreta, jotta aina ei tarttekaan sanua sitä viimeestä sanaa, ku ei se sisältökään joka kerta oo hääppööstä tai eres painokelepoosta. Mutta ku joskus haluaas olla sellaanen sanavalamis ja nokkela. Joku tarkootushan silläkin on, jotta Taivahan Isä on luanu meirät erilaasiksi. Kauhiaa, jos kaikki olis mun moisia. En kyllä kauaa jaksaasi teitä kattella ja kuunnella. Ei tulis nokkelia näpäytyksiä huamennakaan.

Onneksi saamma jokahinen olla justihin sellaasia ku mitä me oomma. Vapahia ajattelemahan ja toimimahan vapahas isänmaas, jonka sisukkahat esi-isät meille taisteli. Ollahan kiitollisia siitä mitä meillä on tänä päivänä. Huamista ei meille kellekään oo luvattu. On vain tämä hetki ja tämä päivä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää itsekullekin!