Nyt tuntuu, jotta korvien välis tuuloo ja kovaa. Joka joulunalus ajattelen tekeväni kaikki aijoos. Joka joulunalus se jää ajatuksen astehelle. Joka joulunalus on vuasi tullu lisää elämänkaarehen ja tahti sen ku hirastuu. Yks päivä tuumaalimma, jotta ennen ei ollu kännyköötä, ei tiatokonehia ynnä muita nykyaijan aijansäästäjiksi mainostettuja konehia ja silti elettihin silloonkin. Ja elettihinkin palijo kiireettömämmin. Asiat tuli hoiretuksi ja ihimiset tavootetuksi. Eikä ollu kauhia hoppu koko aijan. No, tämä oli tällaanen alakusoitto ja aasinsilta mun hajatelmille.

Sain joku päivä aijalliseksi raivata enimpiä käsityätarvikkehia pois olohuanehesta. Mutta ensin piti autotallista rourata Esikoosen sinne säilömä kolomiosaanen kaappi. Miähet sen mulle kantoo tyähuaneesehen, josta molin joku aika sitte raijannu tyäpöyrän takkahuaneesehen. Sitte mä toin sinne piänemmän pöyrän Nuarimmaasen huanehesta, josta se oli lähteny opiskelukämppähän. Piti kiärrättää huanekaluja, jotta se kaappi sopii sinne piänehen huaneesehen. Mä kuvittelin saavani kaikki langat ja pussukat ja nyssykät piilohon ovien taakse. Piäneksihän se kaappi jäi. Sinne pitääs sopia Takataskustakin myymättä jäänehet tavarat. Voi yhyren kerran. Jotenkin on sellaanen hamstraajaolo. Vai olisko tämä laihrutusta.

Nimittäin mulla oli nuarempana, joskus 20-30 vuatta sitten, tapana vaihrella huanekalujen paikkaa tämän tästä. Isäntä oli jostakin lukenu, jotta sellaanen kuluttaa tiätyn määrän kaloria. Sillä oli sitte tapana tälaasen operaation iskies sanua, jotta äiskä taas laihruttaa. Joopa joo. Ny en oo kovin usein laihruttanu. Taulukkojen mukahan ku oon kuulemma normaalipainoonen, sitä vois pian tulla aliravituksi, jos kovin useen rupiaa mööpeliä siirtelemähän. Tällä viikolla on tullu hyätyliikuntaennätys yhtenä päivänä. Olin ensin tekemäs äitille joulusiivot. Se ku ei oo viälä tottunu ajatuksehen siivoojan tilaamisesta. Kuka sitä ny viarasta ihimistä vois kotiansa päästää. Niinpä niin. Mä ny viälä oon jaksanu sen huushollin luututa, mutta joskus tuloo aika ettei meistä kummastakaan oo enää siihen tyähön. Ku mä siältä kotiuruun, alakas sama rumpa omas huushollis. Ilta oli jo pitkällä ku lopetin. Saunan jäläkehen ramaasi kummasti. Ny selekä on ilimaassu vihoottelunsa moisesta rehkimisestä. Enkä eres teheny mitään katosta lattiahan siivoja, en tosiaan. Kunhan imuroon koirankarvat ja luutusin laattian. Pölytki pyhiin vähän sinne päin. Vaikka äiti on aina opettanu, että minkä teet tee kunnolla. Mutta ei kerrota tätä äiteelle.

Huamenna paistetahan kinkku, käyrähän viemäs kynttilät hauroille ja muutamat joululahajat matkan varrella. Lauantaina aamusta on tarkootus lähtiä joulunviättohon vähä eremmäs. Jos tulis enemmän levoksi ku ei oo kotinurkat heti silimien eres ku aamuusin herää. Mä kerron sitten vaikka jäläkehenpäin mihinä moomma ollu tai saatta te arvatakin. Voin piäniä vihjeetä purotella avuksi. Palajamma tähän sitte uuren vuaren pualella. Pitäkää toisistanna hualta.

Toivotan teille jokaiselle rauhallista joulunaikaa Anna-Maija Raittilan sanoin:

Taas kosketti ruutua ikkunan

tutun jouluenkelin siipi.

Taas äänetön henkäys taivahan

läpi seinän sisälle hiipi.


Se on vanha ihme ja kuitenkin

se on uusi vuodesta vuoteen.

Ja se tuo niin rakkaana mielihin

taas tallin ja seimivuoteen.