Mä osasin - mä osasin! Vilukissin ystävällisellä avustuksella mä sain poimittua riploomin ja opiin tuan linkityksenki, jes :) Hovikumarrus sulle Vilukissi! Se vaa, jotta pelekät kirijalliset ohojeet ei näköjänsä mulle riitä, melekeen pitää rautalangasta taivuttaa. Ny riitti puhelinsoitto (on ajan voitto... mulle), mutta joirenki harrastaminen keskeytyy mun apuuva -pyyntööhin... Täs voi kyllä käyrä nii, jotta ku seuraavan kerran yrittää, nii sitä rautalankaa tarvitahanki, ku ei muistakkaa enää...

Muutenki näiren vehkehien kans on joskus helisemäs, ku ei ne ymmärrä puhetta, vaikka kuinka käsköö niitä. Mun piti yks päiv näyttää reeveeree luakalle ja ajattelin kokeella vireotykkiä. En oo ikinä ennen käyttäny nii ajattelin pyytää yhtä miäs!opea auttamaha. Onneksi se oli kans auttamishaluune, nii me saatihin kones viimeen toimimaha, vaikkei sekää mikää nörtti ollu, mutta oli käyttäny sitä ennenkin. Mutta jos mun ny pitääs se taas koota esittämiskuntoho, vois tulla äiteetä ikävä.

Kyllä mä tekniikanvehkehistä tykkään ja mones asias ne on hyviä renkiä, muttei niistä taira isännäksi olla... Tiärän mä yhyren naisihimisen, joka sanoo käyttävänsä kans tiatokonesta. Se pyhkii siitä pölyt! Näin me oomma erilaasia. Onko se rikkautta vai ei... 

Mun kohoralla koneen käyttö pitää olla jokseenki säännöllistä, sitte mä oon sen kans sinut, mutta jos harvoon teköö jotakin, mä pyyrän apua tai sitte mä en käytä sitä ollenkaa. Kyllä moon monet kerrat saanu poijilta sapiskaa, ku en oo osannu jotakin käyttää, vaikka ne on monta kertaa näyttäny. Niillei oo mitään pedagoogista tiatoa ja taitoa kuinka äiteetä pitää opettaa!