On taas tyät alkanu. Sen huamaa siitä, ku en taharo joutaa enää tänne lokimaailmahankaan. Se on tämä alakusyksy koulus aina tällaasta. Piäntä tohinaa. Jospas kertoos niinku kronolookises järijestykses mitä moon viime aikoona touhannu.

Ku markkinoosta selevittihin, se tohina alakas. Maanantaina mä sitte lähärin. Virallisesti. Lopullisesti.(?) Mulle pirettihin entises tyäpaikas läksiääset. Toiseksi ylin esimiäs tai siis nainen sanoo, jotta ku ny on säästöpurjetin aika, nii piretähän yks puhe kaharelle (meitä lähtijöötä oli kaks) ja toinen säästökeino on, että se puhe on lyhyt. Olin melekeen 30 vuatta saman tyänantajan palavelukses. Tuntuu aivan ihimisiältä tua aika. Kaks viimeestä vuatta olin virkavapahalla ja toises kunnas.

Tiistaki oli viälä lomapäiva, mutta sitte keskiviikkona tyät alakoo opettajien suunnittelupäivällä. Se oli heti täysmittaanen ja monien asiooren täyttämä. Ei ihime, notta illalla väsytti. Aamuvalakeni tai oikiastansa se pimeni sellaasesta  satehesta, ettei hetkehen esteri oo hanaansa aukaassu.

Torstakina tuli sitte tenavat. Mulla on tänä vuanna kolomas luakka ja vähä muirenki luakkien tuntia. On siinä sellaasia sähläriä muutama joukos, notta avustaja on tarpeen. Onneksi mulla on sellaanen apuna melekeen koko aijan. Se päivä oli onneksi lyhyt ja jatkoomma kokouksella viälä iltapäivällä henkilökunnana kans.

No, sitte perijantaina mulla pukkas heti vapaapäivän, ku Kuapuksella oli vala Kajaanis. Aamulla lähärimmä ajelemahan ja illalla tulimma viästimiähen kans valalomalle. Oli se juhulallinen tilaasuus. Pappi ja kenraali puhuuvat liikuttavasti. Ainakin äireen miälestä. Oli soittokunta ja ohimarssi. Ja kenttälounas valakoosilla liinoolla ihan sai pöyrän ääres istua ja syärä. Kotiväjen päivänä syätihin nurmikolla.

Possuflunssan takia rajootettihin sisätiloohin pääsyä, mutta ei se meitä haitannu, ku olimma tupatarkastuksen jo teheny silloon kuukausi sitte. Kuapus antoo meille hyvän ohojeen kuinka me löyrämmä sen siälä kentällä yli 1000 varusmiähen joukosta:" Mulla on se kurkkusalaattipuku päällä ja viheriä paskeri pääs. Ja joukkue on toisena sen u-muarostelman vasemmas sivus ja mä seison siälä keskimmääses rivis toisena". Eikö viimmeesen päälle selevä ohojes. Jos ei tuan perusteella löyrä omaansa, on sokia. Kyllä armeija teköö seleväsanaasia miähiä.

Lauantaina Kuapus lähti isänsä kans autosuunniksen SM-kisoohi, nii mulla oli aikaa toipua viikon tohinoosta. Sunnuntaipäivä meni taas yksis rippijuhulis. Niitä on tänä kesänä ollu usiemmat. Se on ollu antoosa vuasikerta. Nyt taitaa tulla parin vuaren paussi, jos niinku suvun kersoja lasketahan. Ja taas on uus viikko alakanu ja uuret kujehet.