Mitä meillä syärähän? Kysyy Iso-O ja on saanu monet kiärrättämähän reseptiä blogiisnansa. Samaa mäkin oon tuskaallu, jotta aina samat ruaat kiärtää muutaman päivän väleen listalla.

Meillä Isoo Miäs on ahkera kokki ja ihan hyväkin sellaanen. Kerran se keksi (on joku muukin voinu ennen sitä), ku paistinperunoja teki miäli, että voihan niitä teherä raa´asta perunastaki. Niin se kuarii potut ja palootteli ne piäniksi kuutiooksi. Paistinpannuhun öljyä ja perunat perähän. Paistoaika on piree ku kypsillä perunoolla. Lisätähän piänitty sipuli ja loppuvaihees kipatahan joukkohon valakosipulituarejuustoa (maun mukahan muukin juusto käy) ja vähä sualaa.

Kyytipoijaksi sopii jauhelihapihivit tai silakkapihivit tai mitä ny kukin haluaa. Raikas salaatti kruunaa aterian. Eihän tämä ny mikää terveyspommi oo, mutta onko aina pakko olla. Määrät saa jokahinen päättää syäjien mukahan. Vinkkinä sanoosin, jotta perunoja saa olla tavallista enempi, jotenki ne menöö kasahan. Hyvä ruaka paree miäli!