Meillä oli viikolla kirijaalija viaraalemas koululla. Se kertoo aloottanehensa jo 12-vuatiaana. Silloon se oli saanu ensimmääsen kirijansa kirijootettua. Se oli tähän mennes teheny usiemman tekelehen ja erilaasista aihehista ja eri ikääsille tarkootettuja.

Se kehuu saavansa aiheet kirijoohinsa ympäröövästä elämästä, omilta lapsiltansa, omasta nuaruurestansa tai jostaki muusta tapahtumasta. Niihin sitte lisääli jotakin jännittävää ja seikkailullista ja miälikuvituksellista. Nuan heleposti ne kirijat syntyy!

Oppilahat sai kysyä siltä kysymyksiä ja kyllähän niitä tuliki. Vuasi menöö suurinpiirtein siihen, notta kirija on valamis kaikkine kustantajan kiamuroonensa. Oma kirijastoki sillä on, muttei se siältä lainaa kellekkää mitään. Ja nii erespäin.

Yks tarina jäi mun miälehen, ku se kertoo tyttärensä ja sen kaverin pitämistä hautajaasista linnulle. Tämä kirijaalija sai olla haurankaivajana. Kun vainaja oli saatu kunnialla hautahan, oli toinen tytööstä huamannu, notta hautajaasis pitää laulaakin ja alootti: " Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea lintu, paljon onnea vaan". Sitten flikat oli huamannu, notta lauluvalinta oli ehkä väärä tilanteesehen nähären ja ruvennehet nauramahan. Luajan luama lintu oli saanu ilooset hautajaaset.