Loma nimittäin. Viälä ei oikeen osaa suhtautua sillälailla, notta aamulla ei oo kiirus lahtiä, ainakaan töihin. Mualle tiätysti voi kiirusta pukatakin. Eihän sitä koskaa tiärä mistä ittensä lomalla löytää. Mutta kellua ei tartte panna pärrööttämähän kukonlaulun aikahan eikä aamueinehellä tartte vilikuulla viisarien juaksua. Saa lukia leheren rauhas ja roikootella yöpukees vaikka koko päivän.

Jottei loma mensi aivan lorvaalles, suunnittelin tulevalla viikolla matonpesua, ku lupaalivat sopivaa ilimaakin. Siinä touhus pitää olla sen verran helle, notta tarkenoo vähis verhoos. Vesi ku on aika märkää. Satehella minen viitti mattoja pestä. En tiärä viittiikö joku muu. Äiteelle lupasin siivota sen kaapit ja muutenki pyyhkiä enimpiä pölyjä. Ikkunanpesun se lupas ulukoistaa. Onneksi, ruutuja kun on sen olemattomas huushollis 78 kappalesta. Oon itte ne joskus laskenu.

Riippukeinuhun mun pitääs saara kasvatettua puu. Moon ostanu keinun jo vuasia sitte, mutta ku talon piistä mitattuna puut on liian kaukana, notta keinu krapaas maata, ku siihen ittensä rojahuttaas. En tiärä mistä sais sellaasia miähen paksuusia puita ostettua ja istutettua. Kuapan kaivamiseski tarttis olla meleko järiä kaivuri, ei mikää popkätti. Se voi olla etten saa tänäkään kesänä maata riippukeinus ja lukia romaania heinänkorsi suus. Mutta haaveella saa aina.

Mulla oliskin kolome kirijaston kirjaa viälä lukemata. Palautupäivä kolokuttaa jo viikon päästä enkä tiärä saako enää uusittua ku oon pitkin talavia niitä uusinu netin kautta. Pitää vissihin ottaa oikeen urakka tulevalla viikolla. Voi, voi sitä pukkaa jo kiirusta kun ne mattokki pitääs pestä. Näinkö siinä taas käyrähän, notta loma menöö töitä teheres ja kiirusta pirelles.