Hellurei ja hellät tuntehet. Oon mä viälä täälä vaikkei uskoosi, kun viimeenen postaus on männä kuukaurelta. Minen tiärä mihkä mun aika menöö vai onko joku nyysiny tuntia mun kellosta, mutten mä enää kerkiä mitää tekemähän. Ainakaa tänne kirijoottamahan.

Laiska töitänsä räknää. Minen ny tohori sanua ollenkaa, jotta mulla on ollu vanhempaanvarttia, syntymäpäiväjuhulia (muiren), hautajaaset (ei mun) ja muita kiiruhia (itte tehtyjä). Joku on voinu pongata lehtijuttuja meirän koulun 120 vuatisjuhulasta. Samalla kertaa täytti moni yhyristys kymmeniävuasiansa. Tupa oli täynnä väkiä erellislauantakina. Onpahan sekin ropina ny piretty. Sitte oli parin sukulaaspoijan juhulat, johona piti erustaa läsnäolollansa.

Viime perjantakina olin tätini hautajaasis. En ookkaa ennen ollu sellaases siunaustilaasuures, jonka jäläkihin vainaja tuhkatahan. Hyvä, jotta tuli sekin tapa tutuksi. Arkku viätihin kirkosta takaasi kylymiöhön ja kukkalaittehet vain hauralle. Sitte mentihin muistotilaasuutehen. Polttaminen teherähän sitte myähemmin ja omaaset saa tuhkan piänes uurnas ittellensä.

Sukulaasia oli mukava nähärä pitkästä aikaa. Ei meirän serkkujen tuu pirettyä yhteyttä kovin useen, ku asutahan ympäri maata ja maailimaa. Ny päätettihin järijestää serkkubileet ens kesänä, jos eletähän. Sinne otettaas sitte jäläkikasvu mukahan, jotta pikkuserkukki tutustuus toisihinsa. Nähtäväksi jää, toteutuuko meirän pyhä päätös.

Lauantakina olin jalakahoiros, jonka sain kesällä palakaksi kaverin koiran pissityskeikoosta. Tais kaveri varmistaa, jotta oon toistekki käytettävis, kun antoo ruhtinaallisen lahajuksen muutamasta vaivaasesta käynnistä. Kyllä tuntuu jalaat köykääsiltä ja piänilta käsittelyn jäläkehen. Kuallutta kovettumaa se jalakahoitaja sai kravattua irti varmahan senttitolokulla mun koivistani. Ne oli nimittäin täysin kesäteräs. Ne jalaat. Sanoonkin, jotta numerua piänemmät kengät olsin saanu ottaa joukkohon, ku jalaat pyärii esti sukis ja sitte viälä kengät hölskyy. Mutta kyllä on ny hyvä tepsutella.

Mulla on yks puluma. Tai voi niitä olla usieeki, mutta tämä on pyäriny mun pääs siitä asti, ku se tuli mulle miälehen. Mä nimittäin ostin kesällä ystävän pihakirppikseltä piänen nyplätyn kuvan. Ny mäkin voin sanua, jotta mullakin on nyplöös. Vaikkei se ookkaa omatekemä. Enkä tältä istumalta eres haaveele sellaasen tekemistäkää. Saa toiset haaveella ja teherä. Mutta se mun propleema on se, jotta mä en oo viälä keksiny mihkä mä sen nyplööksen laittaasin.Turhahan sitä on kaapis pitää ja liinaksi se on vähä liian piäni. Se kun on sellaaset 14 senttiä kanttihinsa. Nakelkaas eherotuksia kommenttilootahan, josko teillä olis hyviä vinkkiä.