Tarttis teherä jotaki. Rupiaa olemahan sähälärin aineksia koos. Jo piremmän aikaa oon ollu naimisis tyäpaikan, Takataskun, kirkkokuaron ja yhyren toimikunnan ja vissihin jonkun miähenki kans. Ainakin se on meillä aina ku mä käyn paitaa vaihtamas. Näin mä totesin yks päivä ku mun olis pitäny olla kolomes tai nelijäs paikas yhtäaikaa. Tua moniavioosuus ei oikeen sovi mulle eikä oikiastansa kellekkään. Lakiki sen jo kiältää. Mutta ny vain ollahan siinä ainaki jouluhun asti. Ketäpä siitä muuta syyttää ku ittiänsä. Minähän niihin kaikkihin oon itteni luvannu.

Tyämaalla eletähän ku viimmeestä päivää, vaikka se on vasta ens keskiviikkona, ku ovet pannahan hetkeksi säppihin. Ne, jokka on koulumaailimaa lähellä, tiätää tämän hässäkän. Takataskuhun on tullu uhrattua sitä kallista omaa aikaa, mutta se on kuiteski ollu sellaasta myänteestä ja mukavaakin. Kauppaasta vois leikkiä koko vuaren. Mä olsin se myyjä. Sä olsit ostaja. Kuaro valamistautuu yhteeskonserttihin naapurikunnas toimivan kuoron kans tiistakina ens viikolla. Tervetuloa Isonkyröön kirkkohon kuuntelemahan! Harijootuksia on ollu tavallista enempi. Toisaalta se laulaminen on ihan mukavaa ja virkistävää.

Tua mainittemani toimikunta liittyy suurehen hengellisehen tapahtumahan, joka järjestetähän täälä meillä ens kesänä, nimittäin Herättäjäjuhulat 6.-8.7. Sinnekin oot tervetullut! Moon sellaases lapsi- ja nuarisotoimikunnas, joka järijestää ohojelmaa kakaroolle ja vähä vanahemmille kersoolle. Oomma kokoustanu tasaasehen tahtihin ja ny on ohojelma kutakuinki selevillä. Juhulaopas menöö painohon vuaren aluus, kaikki esiintyjät ja muut tiarot pitää olla painokunnos silloon. Kaikki järjestelyt teherähän pohojalaasen perintehen mukahan kökkätyänä.  Tua otsikko viittaa tähän hommahan. Mun on pitäny hoitaa yhyren esiintyjän tulemiset ja siihen liittyvät asiat. Sähköösesti ja telefoonilla oomma ollu yhteyres. Ny mun piti taas kysyä siltä jotaki ja laitoon illalla kokouksen jäläkihin heti s-postia, etten unohra. Moon huamannu, jotta mulle on tullu muistihäiriöötä. Vai oliko se jollaki toisella... en ny muista. No, joka tapaukses lähetin sen s-postin hyvän joulun toivotuksin. Yällä, ku heräsin - on tullu tavaksi - näjin silimisnäni sen s-postin vastaanottajakentän. Siinä oli mun oma s-postiosoote! Heti aamulla hyäkkäsin konehelle ja tarkistin oliko mun yällinen näky oikia. Arvaat jo. Oli se. Ku itte kysyy ja itte vastaa, ei tuu jäläkipuheeta. Täs tapaukses olis tullu. Olsin ihimetelly miksei se ihiminen voi vastata mun kyselyhyn. Olsin haukkunu sen pataluhaksi. Toki vain miälesnäni. Mut olis joku voinu haukkua pystyhyn naamatusten ihan äänehensäkin.  Korjasin asian ja lähetin viästin uurestansa oikialle ihimiselle.

Sitte se miäs, joka on meillä, näyttää kyllä tutulta. Se on aina niinku kotonansa. Makaa soffalla ja katteloo teeveetä. Keittelöö kaffiakin ja mulle teevettä. Puhuukin jotenkin tutusti. Oomma tainnu nähärä joskus ennenki. Joo, ny mä muistan, me menimmä naimisihin 28 vuatta sitte. Oonkahan mä silloonkin itte kysyny ja itte vastannu?