Tänään oli oikiastansa ensimmäänen keväänen päivä, ku aurinkoki paistoo täyreltä terältä. Meilloli tyäpäivä hiihtojen merkeis. Osa oli kilipaaluus ja suurin osa muuten hiihteli. Molin niiren muutoon vaa hiihtäjien joukos ja paimennin niitä peräpään väkiä. Monille oli ylivoimaasta päästä yli mäestä, jokoli korkeentaan 20 cm korkia saatikka jotta nolis kiärtäny pururadan johona on viälä suurempi korkeusero. Me sitte kiärtelimmä jalakapallokenttää nii jotta yks poika tuumas,että kuinka mun on näi kuuma ja pyhkii hikistä tukkaansa pipon alla. 

Eihä ne piänet kauaa jaksa vai onko se nykyaijan ilimiö, jotta ei jakseta keskittyä kauaa yhtehen asiahan. Sitte laskettelimma liukuriilla tai kakarat laski mä tyyryyn taas paimenen osaha. Sen jäläkehe maistuu nakkisoppa näläkääsille hiihtäjille. "Mä sitte tykkään hiihtämisestä", tuumas samaanen poika, joka taitojensa pualesta on vain tasamaantallaaja. Onneksi eioo motivaatiota ja innokkuutta viälä tappanu mikää ja ittetunto on kohorallansa.

Taisin saara raittihin iliman myrkytyksen ku kotia päästyäni saman tiän lähärettihi Isoon miähen ja koiran kans mettähän. Se sai juasta kylliksensä - siis koira - ja kyllä se nauttii vapauren tunteesta. Kukapa ei. Paistettihin makkarat nuatiolla ja nautittihin auringosta. Päivänokoset piti ottaa jotta myrkytysoireet katos. Moon kevät- ja kesäihiminen ku mä nii nautin valosta ja lämmöstä ja auringosta.