Eikös sitä sanota, notta nauru pirentää ikää. Kuinkahan se mitatahan? Pirentääkö oikeen röhönauru enemmän ku sellaanen hillitty hymährys? Tai sellaanen hillitöön kikatus, jokei meinaa loppuakkaan, enemmän ku nii sanottu normaali naurahrus? Mitatahanko se kestos vai resipeliis? Ja kuinka monta vuatta ikä pitenöö milläkin naurutyylillä?

No, joka tapaukses mä elän varmahan tooooosi toosi kauan, jos naurunmäärästä vuasia ruvetahan räknäämähän. Viime perjantaki-ilta oli oikeen kyllästetty naurulla. Joka päivähän sitä jollekin nauraa. Vaikka sanotahankin, jottei tyhyjän naurajasta tuu mitään. Mutta harvoon tuallalailla, ku me tyäkaverien kans. Eikä se ollu tyhyjän nauramista. Ihan asiallista huumorintajuusta sakkia koko porukka. Meillä oli vain niin kivaa.

Me viätettihin yhyristettyä tyky-pikkujoulua. Esti mentihin keilaamahan. Olisko se ollu se tyky-osuus. Sitte menimmä "kala stajat orpalle" syämähän. Tilasimma sinne sapusakat, kaffit keitimmä itte. Jokahinen toi muuta piäntä naposteltavaa ja omat palan painikkehensa, jos sellaasia tarvitti.

Takas savuutettihin polttopuita. Yks miäspualinen kerkes pikkuusen ennen muita tekemähän valakiaa, notta meirän olis mukavee tulla lämpöösehen tupahan. No, ku me sitte aukaastihin ovi, nii kauhia harmaa savu tupsahti vastahan. Melekeen yhyrestä suusta huurimma, notta meinaakko savustaa meirät heti pihalle ennen ku on keriitty jalakaa kynnyksen yli nostaa. Onneksi ei kenenkään silimiä ruvennu kirvelemähän ja mitä tuasta savusta. Sehän on niin luannon läheestä ja alakukantaasta.

Pari opea oli valamistautunu pitämähän kilipaaluja ja niistähän se riamu sitte repeskin, ku kilipaaltihin joukkueena lakunauhan syännis ja vaahtopusujen (niitähän ei saa sanua enää sillä n:llä alakavalla sanalla) syättämises silimät sirottuna. Sitte oli tosi hauska suklaansyäntikisa, johona tarvittihin noppaa ja haarukkaa ja veittiä, niin ja kintahat, kaulaliina ja poropäähine ja yks ilimapallokisa pitää aina olla kans.

Oli tosi hianua, ku melekeen koko tyäyhteesö oli yhyres ja kaikki oli samalla aaltopituurella. Lopuuksi innostuttihin filosovoimahan mun asennekorttien kans. Jokahinen otti pakasta yhyren kortin ja luki sen äänehen kaikille. Sitte sitä analysootihin ja saatettihin väitelläkin, ku oltihin eri miältä tai vain hymisteltihin ku kaikki oli yksmiälisiä. Saunakin oli lämmin, mutta sinne rohkeni mennä vain meirän nuaret poikaopet. Eikä ne tarvinnu eres selijänpesijää, vaikka niitä olis kyllä ollu tarijolla. Ne on viälä nii notkeeta, notta ylettyyvät itte porstaamahan niskansa.

Pualenyän jäläkehen rupes väki olemahan valamista "päs sinli haa" ja ruvettihin siivuamahan jäläkiämmä. Moon ollu kotona joskus yhyren mais ja ennenku sänkyhyn asti pääsi oli kello jo 2. Aamulla nousin  normaalihin aikahan huanosti nukutun yän jäläkehen, ku piti keriitä linija-autoreissulle lankakauppahan. Ajattlin, notta nukun sitte autos, mutta kuka sitä ny siälä nukkuu, ku piti opetella koukkuamisen taito ja tikuta säärystimiä. Käsityä siälä oli ainakin joka toisella joukos. Enkä mä halunnu olla pekkaa pahee. Tulihan sitä taas ostettua kerä jos toinenkin. Moni oli tullu ei-ostamahan mitään, mutta kyllä mä väitän, notta jokahittellä oli lankaa kotio viämisinä. Ainakin ne pari kauppiahan lahajoottamaa.