Vajaa nelijä kuukautta. Jouluhun. Silloon moni ottaa kirkasvalohoitua kaamosväsymyksehen. Toiset tällää jo ennemminkin kynttelikköjä akkunoollensa. Mannella oli ny jo. Olin koiran kans lenkillä tuas puali yhyreksän horvis ja kävelimmä mannen kortteerin ohitte. Sillä on siävä piäni pihamökki eli huvimaja eli sen tapaanen siinä pihas.

Ovi oli selijällänsä auki. Kuka sitä ny viälä kesää lopettaas ja pistääs ovet säppihin. Lämmintäkin sen verran on joko ulukoosesti tai sisääsesti. En voivu olla havaattemata sitä punaasta komiaa viis- eli seittemänhaaraasta kynttelikköä palamas siälä majan pöyrällä. Ku ovi oli auki, kuulin hentua musiikkia siältä sisältä. Sitä en eroottanu, notta joko te.. eiku tonttu-ukot hyppeli vai oikeenko olis kulkuset kilissy. Ja isäntä itte istuu käret niskan takana rennosti ihan selevästi nautiskellen tunnelmasta.

Kyntteliköstä tuli toinenki asia miälehen, ku olimma täs joku aika sitte sellaases kuarot kohtaavat-tilaasuures ja siälä tuli naapurikunnan kuarolaanen mun tyä ja sanoo, notta mitäs tämä meirän kynttelikkö. Mä siihen, notta nykkö oikeen jo kynttelikkö ettei enää pelekkä kansankynttilä. En havaannu kysyä, notta moniko haaraanen ja olisko peräti hopeenen.

Tuumasin tuata kynttelikkö sanaa ja analysoottin, notta kuinkahan sen oikeen käsittääs. Minkälaanen sympoliikka siihen sisältyys. Tarkoottaasko se sitä, notta opettajat on tänä päivänä niin monena. Välillä äitinä, isänä, lääkärinä, psykolokina, terapeuttina, sosiaalityäntekijänä, poliisina, vartijana..., notta kynttelikkö kuvaa sitä roolien määrää. Pitääskö tuasta ammattikirjosta olla ylypiä, notta hallittoo tuallaasen määrän eri ammattia vai masentunu lasten ja vanhempienki pahasta olosta. Vai pitääskö se kynttelikkö käsittää nii, notta mitä enee haaroja,  siis kynttelikös, sitä paree on. 

Joo-o, oon mä viälä hengis. Tämä viikko on oltu töis ja mukulat on ollu kolome päivää. On ne ekaset viälä niin piäniä ja perähän kattottavia. Yhyrellä tunnilla laskettihin jo matikan kirijasta laskuja. Oltihin saatu kaikille (tai niin mä luulin) oikia sivu auki ja katteltihin yhyres, notta montako mitäkin asiaa kuvasta löytyy ja sitte piti värittää yhtä monta ruutua. Yht´äkkiä mä huamasin, notta yhyrellä flikalla oli aapinen nenän eres. Ei se ollu millänsäkkää, vaikka muut siinä pöytäryhymäs laski kukkia ja lintuja. No, saatihin me sitte oikia kirija etehen ja päästihin alakuhun. Ruakalautaset jää pulupeetille, ku on niin kiirus välitunnille. Me syärähän luakas, ku meillei oo eriksensä ruakasalia. Ja monia muita asioota pitää hualehtia. Toisaalta ne on sopeutunu tosi hyvin, ku ne on ollu jo eskarivuaren samas koulus. Ei aivan kaikkia tartte rautalangasta taivutella. Aika monia kyllä. Viime vuasi oli siitä heleppo, ku kolomoset oli niin omatoimisia. No, eikö se tästä ku saan opetettua ne mun ja koulun tavoolle.