maanantai, 12. marraskuu 2012
Jos mä saisin päättää...
Talavi oli talavi silloon liki pualivuasisataa sitte. Lunta oli kainaloohin asti ja ainahan me kakarat oltihin pihalla niis onnettomis verhoos. Ei ollu toppaverhoja eikä koreteksista tiätty nanoajatustakaan. Vanttuhuhista roikkuu lumipaakkuja ja ne oli niin vanuttunehet että ne seisoo ittestänsä pystys. Ja se haju märkänä! Ja talavi kesti melekee sen puali vuatta ja sitte sen molemmin pualin oli syksy ja kevät. Kesä oli lämmin ja aurinkoonen eikä niin ku ny vain vähäluminen.
... tyäaijoosta, mä määrääsin ittelleni sellaasen joustavan tyäaijan. Sehän on mones virmas jo käytös. Se olis sellaanen, jotta mä saisin ihan itte päättää koska mä pikkuusen tekisin niitä oikeeta töitä ja sitte loppuaika oliski mun omaa aikaa. Silloon mä tekisin kaikkia niitä töitä mitä mä ny jourun olosuhteiren pakosta jättämähän syräntä särkien tekemätä. Se on tällaaselle luterilaasen tyämoraalin omaavalle kauhia paikka. Aivan ressiä pukkaa. Takaraivos vain hakkaa, jotta pitääs teherä tua ja tua käsityä ja tua ja tua suunnitelma uuresta käsityästä pitääs keriitä tekemähän loppuhun. Aivan siinä luavuus tukahtuu ja se möykky vain kerääntyy syränalaha. Se riittämättömyyren möykky. Vai mikä se onkaan. Joka tapaukses mä en saa toteuttaa ittiäni siinä laajuures ku olis maharollista iliman tätä nykyystä tyäaijoosta johtuvaa aikapulaa.
Olishan tuasta venyvästä tyäaijasta sekin hyäty, jotta moni tyätöön sais tyätä ku se tulis paikkaamahan mua sinne oikeesihin töihin silloon ku mulla olis tua luava tyä päällänsä. Vois olla sellaanen "pankki", josta nuata innokkahia paikkajia sais soitella töihin tarpehen tullen. Sitte ku mä olsin oikees töis, nämä paikkaajat sais teherä niiren omia hommia ja niitä luavia rojektia mitä niillä kullakin on. Eikö se olsi niin ku kaikkien etu. Kas ku ei tätä ireaa oo kukaan viälä toteuttanu ja maailima on jo näin vanha. Saiskahan siihen jotakin hankerahaa tai tarttitukia. Sitä mä jään ny vuntsaamahan ja meen maata. Öitä.
Kommentit