Mistähän sainkaan inspiraation tulla tähän konehelle. Oliskahan se joku hormoonipiikki vai keväänen aurinko. Täs on kerääntyny pankkohon kaikenlaasta turinoontia. Voisin aloottaa sellaasesta mukavasta ja yllättävästä yhteyrenotosta tuas alakutalavesta. Yks etelä-suamalaanen opiskelija-flikka otti yhteyttä sähköösellä postilla, notta olisinko mä halukas vähä jeesaamahan sitä sen opiskelutehtäväs. No tiätysti mä lupasin auttaa ja vastasin myäntävästi. Pian tulikin uus meili, johona oli kysymyksiä, jokka koski mun plokikirijoottelua  omalla murtehella.

Mä sitte vähä hualimattomasti vastaalin minkätakia oon aloottanu murreplokin ja mitä se mulle merkittöö ja niin poispäin. Lähetin sitte ne muutamat lausehet ja jäin orottelemahan, kuuluuko perästä jotakin. Ja kuuluuhan siältä. Mukavan tuntuunen opiskelijaflikka lähetti koko tekelehensä mulle kiitoksen sanoon varusteltuna. Se oli saanu siitä tehtävästä parahimman arvosanan eli 5. Jos molisin tiänny tehtävänlaarusta vähä enee, olisin panostanu enemmän omihin vastauksinihin. Mutta tuli se huippunumero nualla vähilläkin tiaroolla.

Tämä Sini-tyttö oli analysoonu mun murrekirijoottelua suamen kiälen kiäliopin ja murtehien näkökulumasta sellaasella ammattitairolla, etten ittekään tiänny kaikkia murtehen ja kirijakiälen hianouksien sääntöjä. Mä olin aivan otettuna tästä huamionosootuksesta. Ajatella, notta se oli valinnu justihin mun plokin tehtävähänsä monien murreplokien joukosta.

Tällaasehenko asuuluhun mun aikani on tänä talavena menny? Nua knapit ei kaatunu vahingos laattialle, mä kaaroon ne, notta mä saan ne....

...näin hyvähän järejestyksehen.

Sitten moon värkänny sellaasta, mitä en ikinä ennen oo teheny. Piti kokeella pirtanauhan tekua. Siihen mä sain hyvän opetuksen Taitovintin Ullalta. Sitä mä väkerrin monta iltaa ja tällaasta siitä tuli. Viälä en tiärä mitä mä tekisin tuasta kolome metriä pitkästä nauhasta. Mutta aika tavaran kaupittoo, tavatahan sanua.

Moon täs samalla kuvia siirrelles pärvöttäny sukkahoususolomuja huavutuspimpuloosta nii jotta sormet on taas arkana. Sen verran lähellä L.a.i.h.i.a.a. asun, notta käytän ne sukkahousut moni kertoohin. Sen takia aukaasen pampulootten välis olevat solomut enkä leikkaa saksilla. Harmi, ku en havaannu ottaa kuvaa niistä pötkylööstä.  Ne pitää huavuttaa viälä uurestansa, ku näkyy lanka liikaa tuan pinnas. Se pitääs olla sellaanen tasaanen huapunu pinta, jos se olis niinku hyvän näköönen. En mä liian kranttu oo, mutta vähä kumminkin.

Loppukaneettina täs, notta niitä erellisiä pimpuloota löytyy takkahuanehestakin, ku siälä oli pyykkiä kuivamas niin ne oli puronnu jostakin pairan hiasta kuivuesnansa. Mä erellises kirijootin, notta se pesupussi oli auennu ja pampulat loikkii iloosesti pyykkien joukos pitkin laattiaa. Hajatelmat saa ny jäärä tältä iltaa, jatketahan toiste lisää.