Lomasta on jo kaks viikkua aikaa ja sama meno alakoo, ku töihin menin. Siis tarkootan, notta ei enää kerkiä mitään. Tännekään en oo keriinny kirijoottaa pualta sanaa. Jonkin kerran oon hätääsesti käyny joirenki plokia lukemas, mutta en oo juurikaan kommentoonu. Illat menöö niin nopiaa, hyvä ku jalaat peräs pysyy.  Kokonaasta kolome iltaa on ollu vapaata tämän kaharen viikon aikana, jonka oon loman jäläkehen töis ollu. Kyllä mä tiärän, notta oma syy.  Itte oon menoni hommannu. Voishan sitä sanua ei ja jättää menemätä, mutta ku ne harrastukset ja monet ihimisten rookaamiset on niin mukavia.

Viime pyhänä meillä oli oikeen mukavat synttärijuhulat. Juhulakalu piti itte laulukonsertin kirkos Herättäjäjuhulien hyväksi ja kyllä oli mahtavaa kuultavaa. Hyvillä miälin olin siitäkin, ku niin moni oli tullu kuuntelemahan. Juhulan sankari täytti kunniootettavat 70 vuatta ja omaa aivan maharottoman hyvän lauluäänen. Onneksi laulunlahajan saanu "poijankloppi" ei oo jättäny lahajaansa vakan alle käyttämättömäksi. Sanoon poijankloppi, ku ei siitä uskoosi, notta on 7kymppinen. Ainaki kymmenen vuatta sais ottaa pois. Konsertin jäläkehen mentihin koulukeskuksehen kaffille. Pöytä notkuu mitä herkullisemmista paakelssiista niin ku vain voi arvata, ku tästä perheestä on kyse. Oma syy, jos jäi näläkääseksi. Piäniä puheenvuaroja ja laulujakin saimma kuulla. Aivan ihanan liikuttavia oli lähimpien ajatukset pualisosta, isästä, paapasta ja appiukosta. Tottahan ne oli joka sana. Juhulakalu on piretty ihiminen. Hyväsyräminen, auttavaanen, rehti ja reilu...

Erellispäivänä eli lauantakina oli opettajien koulutus- ja kulttuuripäivät Se_inäjo_ella. Olimma meirän eskariopen kans samalla kyytillä. Kuuntelimma keskittynehesti kahta puhujaa, mutta kolomas meni ohi korvien, ei jääny mitää miälehen. Kyllä sillä puhujan äänellä ja puhetyylillä on palijo merkitystä. Tämä jutteli hyvin monotoonisesti auritorion alaosas niille eturivis istuville. Ainaki se tuntuu siltä, ku ei sen äänenväri yhtään muuttunu. Oli sillä mikrofoonikin, nottei se siitä kiinni ollu. Hyvin se ääni kuuluu, mutta ku ei siinä ollu yhtään mitään vaihteluja, ei se kauaa jaksanu kiinnostaa. Toinen syy oli tiätysti se, notta ku se puhuu omasta väitöskirijastansa (en eres muista mikä oli aihe), se oli sille tuttua, mutta meikälääselle se ei oikeen auennu. Eikä määräänsä enempää jaksa yhtenä päivänä. Kaks erellistä oli "liian" hyviä, niihin jaksoo keskittyä, kolomas oli jo liikaa. On hyvä joskus olla itte oppilahan asemas, niin josko sitä hoksaas, ettei ne kersatkaan jaksa kauaa kuunnella yksinpuhujaa. Vaikka onhan se ihanaa kuunnella omaa ääntänsä eres luakan eres. Sanotaanhan sitä, notta opettajat on pikkuusen narsistisia. Jokku vähän eneekin...

Muista menoostani en ny sitte viitti sen enempää toimitella. Tai no, jos kumminkin mainittisin, notta pian lähären kuaroharkkoohin. Sitte pitää viälä jaksaa kattua yks pressaeherokkahien tv-väittely. Niitä on niin mukava kuunnella, vaikka kyllähän ne jo toistaa niin ittiänsä. Melekeen osaa jo ulukua niiren repliikit.  Mä olsin menny äänestämähän ennakkohon, mutta Isäntä sanoo, notta vasta varsinaasena vaalipäiväna mennähän, niin en sitte viittiny yksin mennä sinne koppihin. Kyllä mulla eherokas on ollu selevillä jo jonkin aikaa, notta ihan hyvin olsin numeron voinu piirtääkin, mutta mennähän ny sitte pyhänä yhyres. Nua kallupit mua ärsyttää, ku niiren sanotahan vaikuttavan ihimisten äänestämisehen. Mun miälestä ne voitaas lopettaa tykkänänsä. Jokaanen sais ihan itte muarostaa oman miälipitehensä ja äänestää sen mukahan. No joo, se siitä murinasta.  Ny tua koiruus vaatii lenkille, notta hellurei taas hetkeksi.