Mä varootan ny täs kaikkia, jokka mun tuloo tänäpänä rookaamahan, notta mä oon kokolailla syyntakeetoon ja arvaamatoon. Eikö se oo hyvä, ku itte huamaa ja viälä myäntää sen. Ei tartte mennä oikeutehen sellaasia toristamahan eikä hassata yhteeskunnan rahoja ja tuamarien aikaa puhumatakaan lekurien tutkimuspalakkioosta saati toristajien. Hulluulla on halavat huvit, tavatahan  sanua. Mulla on ollu aivan ilimaaset.

Mä vähä valotan tämän syyntakeettomuuren taustaa, jos vaikka sitte paremmin osaasitta huamioora ja jopa ymmärtää mun arvaamattomaa käytöstäni. Se alakaa sillä piip- asialla, jota ei kaikkien kuullen voi äänehen sanua - viäläkään. Siihen liittyy siivuamista, leipomista, lahajojen laittua, kinkun paistua jne. Ny sä tiärät jo. Mutta ei mulla nua asiat ressaa. Tai niin mä uskottelen ittelleni. En meinaa siivota katosta lattiahan enkä kaappien sivustaa. En meinaa leipua pakastinta täytehen taatelikaakkua,  lahajojakin laitan hyvin niukalti jos ollenkaa. Kinkun paistaa uuni ja isäntä.

Mun piip-ressin syynä on aikapula, kun en kerkiä värkätä meirän joulukauppahan kaikkia niitä ireoota, mitä omas pääknupis ja ystävienkin pursuaa. Tämä aikapula teköö sen, notta yällä mä touhaan unisnani kauhiasti, jos yleensä nukun. Viime yänä ehkä nelijä tuntia, erellisenä vähä enee. Kauhia kiirus on joka yä. Välillä virkkaan kaverinkin käsitöitä. Ja joka yä tuloo rumihia. Koskaa en tiärä kuka on tekijä. Joku yä jää kupletin juani pimentohon, mutta äksönia piisaa. Ens yänä ei tartte mennä maata ollenkaan, jos joka yä herää pari tuntia ennen ku erellisenä.

Sitte siihen syyntakeettomuutehen. Väsyksisoloahan verratahan liävähän humalatilahan. Mä oon ny sellaases. Silimät ristis hoipertelen etehenpäin. Mitähän sanoos polliisin alakomeeteri. Onkhan niillä sellaasta, joka mittaas väsyn määrää. Pitää töiskin mainaasta tästä mun väsyhumalasta, ettei ne luule mitään. Jos vaikka antaasivat anteheksi mun olotilani. Asiasta kymmenentehen. Meinasin mennä verenluavutuksehen iltapäivällä, mutta hualiikohan ne tällaasen nukkunehenrukouksen verta. Mun veri normaaliolotilas on sitä, mikä kelepaa kaikille. Siinä laverilla pötköllänsä vois ottaa piänet tirsat. Voi ku en kuarsaasi. Se olis vähä noloa.