Kesällä vuaratus kaatuu ja meirän kaikkien kuvat hävis lokikirijootuksista. Se oli ärsytyskynnystä nostattava tapaus. Otti siis pattihin  niin rumaasesti. Joku aika sitte Vilukissi oli löytäny kuuklettamalla omia kuviansa ja niinpä mäkin kokeelin ja siältähän niitä rupes aukeelemahan . Ei muuta ku tallentamahan omahan kuvatiarostohon. Hirasta puuhaa se oli, mutta luulen, jotta suurimman osan sain taltehen. En kyllä jaksa enää ruveta niitä osoottelemahan oikiooren kirijootusten sekahan, mutta onpahan taas mun omia eikä naamattoman netin. Ei viäny pittiavaruus aivan kaikkia, ähäkuti .

Ennen vanhaa valokuvat oli paperisia ja niitä liimaaltihin alapuumihin. Ny ne on rikitaalises muaros konehella tai tikulla eikä niitä tuu kaikin aijoon teetetyksi kuviksi. Pitääs ottaa asiaksi, että olis jotaki rokumenttia näyttää. Paperikuvien aikahan tuskaaltihin, ku ei saanu aijalliseksi liimata niitä vaan ne lojuu sikin sokin paffilooras. Ny niitä ei saa eres lojuviksi kuviksi. Kätevää olis teettää kuvakirijoja, mutta vähiin on sekin jääny. Sitte eläkkehellä. Voi olla, ettei eläkeaika riitä, on niitä sen verran vahavalti tullu räpsittyä ja säästettyä sellaasiakin otoksia, jokka ei kestä päivänvalua tai joista ei eres tiärä, mitä ne esittää.

Niistä paperikuvista puuttuu useen päivämäärä ja paikka eikä kuvas olevien nimiäkään aina oo tullu laitettua ylähä. Jäläkipolovet ei niitä tunnista. Palijo olis tyätä arkistonhoitajalle. Sellaasen paikka olis auki. Palakasta en osaa sanua mitään, se on taas palakanmaksajan hommia se. Mä olsin vaan se tyähön perehryttäjä. Onko se sama ku mentoroija? Oon joskus kuullu tuallaasen hianon sanan.

Se on muuten syysloma ny  . Sääkin on nimensä veroonen. Ny justihin ei sara, mutta kohta kumminkin taas. Olis ny hetken poutaa, muutama päivä, niin mäkin saisin satoni suojahan. Yks rivi, parin metri pätkä porkkanoota on viälä maas. Ei mulla muuta oo ollukkaa. Voi olla, että etanat on keriinny mua ennen. Ainakin ne oli maahan puronnehien omenien kimpus heti ku silimä vältti. Olis pitäny asua omenapuun alla muutama viikko. Mihkähän ne menöö, ne etanat talaveksi? Kaivaako ne ittensä maan alle? En piittaasi ens keväänä kaveerata enää niiren kans. Jos tuloo laitettua joku siämen maahan, haluaasin itte syärä satoni. Pitää vissihin laittaa kesannolle koko pläntti. Eikös siihen saa jotaki kesannointitukia eeuulta. Ainakin joskus oon sellaasta lukenu. Vai oliko se ennen eeuuta. Tais saara omalta valtiolta sellaaset tuet. se olis etanoolle äikkis tuikkis, saisivat kattella ruakansa naapurista.

Lokakuun pualiväli kolokuttaa jo, kyllä on syksy menny muka nopiaa, vaikka ei ollu kesääkään täs kevähän jäläkehen. Parin kuukauren päästä on 'piip'. En sanonu sitä sanaa, ku mä tiärän, notta kaikki ei kestä sitä viälä kuulla. Mutta kolomen kuukauren päästä on jo uus vuasi aluulla ja silloon mennähän kesää kohti ja kovaa.  Eletähän ny kumminki tätä päivää, ku sitä huamista ei meille kellekään oo luvattu etukätehen. Yks mun lempivirsi alakaa, notta päivä vain ja hetki kerrallansa... Siinä olis opettelemista meille ittekullekin.