Kattelin valokuvia konehelta, ku pitääs saara aijalliseksi tilata valokuvakirija niistä Pyhän maan kuvista. Viälä ei oo tullu sitä aikaa. Ennen vanahaa sekin, siis kuvien tilaaminen oli palijo helepompaa, ku sai vain lähettää filimirullan teetettäväksi. Toinen tarina on sitte se, että niitä kuvia ei koskaan saanu sinne alapuumihin laitettua. Ny ne sais suaraan kansien välihin, jos sais ne esti värkättyä niihin kansihin. On tämä maailima menny mallillensa.

Selasin sitä tiarostoa, melekeen 5 sataa kuvaa, valitte siitä ny sitte parahultaaset. Voi elämän kevät!  Mä raotan teille ny pikkuusen sitä kuvasatoa, jota siältä tuli. Oonhan mä jo tuala aikaasemmin esitellykin joitakin, pääasias maisemia ja nähtävyyksiä. Mutta täs tuloo ny muutama sellaanen kuva, joita ei joka matkalla saakaan. Siälähän satoo muutamana päivänä ja yhtenä tuli luntakin. Eihän meillä saappahia joukos ollu ja kuiteskin joka aamu lähärettihin retkille niin ku oli sovittu. Kengät ja jalaat kastuu ainakin kolomena päivänä. Jalaat sai kuivaksi pyyhkimällä, mutta kenkiä kuivateltihin föönillä ja lämpöpatterilla enempi ja vähempi tuloksellisesti.

Sitte naapurikämpän naiset sanoo, notta pankaa muavipussit jalakoohin ja mun kaveri sai viälä ystavällisen naapurin varalenkkaritkin lainaksi. Aamuusin meillä oli sitte jalakarättisulukeiset.

Täs kuvas ei kaverilla ookaan niitä valakoosia pellavahousuja, ne tais olla erellisen päivän muatia ne. Kyllä olis Ka ar ina Su onp erä ja muut tapakouluuttajat heristäny etusormia tihiää, jos olsivat nähäny lenkkari-pellavahousuyhyristelmän. Me tukiimma muavipussin reunat kenkien sisälle, ettei niitä pulttujen alta yhtään näkyny. Kukaan ei tiänny meirän jalakaratiistä, mutta arvakkaa maltoommako me pitää suumma kiinni. Pitihän meirän esitellä hianoa keksintöä kaikille. Siitähän voi joku saara vinkin ittellensäkin.

Mutta kyllä mun pitää ny antaa huanua palautesta nuasta pussien laarusta. Ei ne pitäny vettä! Sukat oli silti märkinä joka päivä. Eikä se ollu hikiä. Jostakin saumasta ne aina päästi, vaikka kuinka yritti kääntää  saumakohtaa jalakapöyrän päälle. Se lumisarepäivä oli kaikista kylymin, arvatenkin. Silloon meinas jäätyminen alaata varpahista ja olis varmahan käynykki niin, jos olis kauemmin jouruttu pihalla värjöttelemähän. Onneksi välillä päästihin sisätiloohin. Silloon kiärrettihin Israel-museos ja juutalaasvainojen museos. Iltapäivällä sitte välillä paistoo jo aurinkokin eikä enää satanu. Mutta kyllä me sen verran jääs oltihin, notta ku päästihin kämpille niin tehtihin näin:

Hätinä saatihin takit päältä pois, ku jo istuttihin ammeen reunalla ku kaks kylymettynyttä varista ja päästettihin hanasta niin kuumaa vettä ku jalaat kärsii. Täs vaihees meitä jo nauratti. Nämä on niitä reissujen miälehen jääviä kohtia, jokka ainakin muistaa, jos ne nähtävyyret pakkaa unohtua.