Kaks viikkua on menny eikä oo kissiä keriinny sanua. Tarkootan erellisestä postauksesta. Moon tullu hitahaksi, laiskaksi tai saamattomaksi. Päivät menöö nopiempaa ku ennen. Joku on kääntäny aijankulun kiiruhummaksi. Aamulla ku herää ennen sianpiip, nii saman tiän ollahan jo illas ja pitää kallistaa päätä tyynyhyn, jotta taas saat silimät auki aamulla silloon ku pitää. Mulla on tullu tavaksi ottaa päikkärit töistä tulles, en muuten jaksa illan riantoohin. Männä viikolla oli joka illalle harraste tai olis ollu, jos olsin menny. Maanantaki-illan jätin välihin, se ei oo niin pakollinen ku nua muut. Höh, mikään oo pakollinen, mutta joku prioriteetti piti teherä. Jos totuures pysytähän, niin mä nukuun onneni ohitte. Heräsin päikkäriiltä niin myähään, nottolis pitäny saman tiän lähtiä taitovintille tikkuamahan. Käret oli nii unenpöpperööksis, nottei tikkuvartahat olsi pysyny käres.

Tiistaki-iltana pähkäältihin yhyres kokoukses ens kesän suuria juhulia. Sinnehän mun oli pakko mennä, ku mähän oon korvaamatoon. Eihän kukaan muu mun suullani siälä puhu jos en mä itte oo paikalla. Lasten ja nuarten ohojelmaa ollahan koko vuaren järjestetty. Asiat rupiaa olemahan oikeen hyvällä tolalla. Kovin suuria muutoksia ei trenkää teherä, ku juhulaopas on jo painettu ja jaos ihimisille. Piäntä hianosäätöä viälä teherähän ja talakoolaasten värväämistä tämä loppuaika. Täs olis sullekin maharollisuus osallistua yhteesen hyvän etehen: TUU TAALKOOLAASEKSI Isonkyrön HERÄTTÄJÄJUHULILLE  kesällä. Monenlaasta tekemistä on tarijolla.  Lisätiatoja löytyy täältä.

Pari ehtoota viikos menöö vähän niinku seurakunnan piikkihin, hengen ravintohon ny kumminkin. Kuarolla on tyäntäyteenen kevät. Pääsiääsen aikahan on tilaasuuksia mennen tullen. Sitte toukokuus on Kirkon Musiikkijuhulat Jyväskyläs ja heinäkuus nua omat Herättäjäjuhulat ja molempihin pitää harijootella monet laulut ja tiätysti eri laulut. Eilen ehtoolla olin kotona ja sain leipaastuksi omenapiirakan, vaikka nuata hyvysköjä ei saisi syärä yhtään. Pakkaa knapit piraata liiringistä, on tullu talaven mittahan liikaa herkuteltua. Mutta se on isännän syy. Mitäs haluaa aina nisua kaffin kans. Ja munko pitääs istua vastapäätä iliman nisunautintoa. Kuka sitä kestää. Pitäähän mun pitää pualeni, se syää muutoon kaikki ja lihoos yksin. Olishan se rumaa. Mutta kyllä mä tästä ryhristäyryn. Huamenna. Tai ens viikolla. Tai viimeestään pääsiääsen jäläkehen. Tai ku loma alakaa...tai....

Tänään pitää... saa... haluaa...  mennä kirijastohon siälä on yks mun lempirunoolija ja muutama muukin kirjaalija viaraalulla. Yhtään en tiärä mitä siälä teherähän, mutta meen kattomahan ja kuuntelemahan. Hajen Vilukissin följyhyn. Mukavee mennä kaverin kans. Ollahan toistemma tohorittajana. Niinku me ny sellaasta tarvittaas. Rohkiat naiset. Pohojalaaset.

Niin mihinä se aika luuraa? Ens yänä pitää taas siirtää aikaa tunnilla etehen päin. Taas on yks tunti vähemmän aikaa käytös. Moon ny torennu, notta annan kellojeni olla paikoollansa ja siirrän vain aikaa. Tärkiää siirtääsin aikaa tunnin tai kaks taakse päin vaikka joka päivä. Olis mullakin enemmän aikaa käytös nuahin mun riantoohini.