Antoosaa uutta vuatta jokahittelle!

Lupasin viime vuanna, notta arvuuttelen mihinä oon jouluna ollu. Nua kuvat puhukohot pualestansa. Ilimansuunnan hoksaat heti tuasta säätilastakin. Tuallaasia lumimaisemiahan ei ollu O_ulua etelämpänä ennenkö ny vuaren vaihtues vasta.

       Uusia siksak-suksia piti käyrä kokeelemas nuas nyppylöös. Tuasta kuvasta saa käsityksen, notta siälä ei muita ollukkaan, mutta se ei näytä torellisuutta. Tua kuurenistuttava hissi aukaastihin justihin, ku huipulla tuuli sen verran, nottei sitä ennemmin tohorittu päästää kiikkumahan nuan ylähä. Ihimiset oli kaikki jonottamas niille sompa- ja ankkurihissiille. Sitä saiki teherä suurimman osan aijasta, siis jonottamista. Siinä tuli kylymä ja laskies ei keriinny viälä hiota, ku oli taas jonon hännillä palelemas. Arvaa, huvittiko mua kauaa tuallaanen. Viimeenen kuva on mökiltä, johka oli mukava tulla lämmittelemähän. Hessu päivystää tuas ruakapöyrältä maharollisesti putuavia muruja. Pöyrän alustaa ei tarvinnu lakaasta. Nii, notta R_kallahan me olimma.

Ny on loppiaanenkin jo takanapäin. Alakaa härkäviikot. Ja tyät. Moon laiskotellu tämän viimeesen lomaviikon ja nukkunu myähään. Kuinkahan sitä taas osaa heratä aijoos töihin. Kaikkia uusia ajatuksia tuloo miälehen askartelujen ja käsitöirenki suhteen. Ja sitte sellaasia runon tai (h)ajatelmien muaros. Joku kirijoottajan alaku tai sivupersoona pyrkii ulukoostamahan ittiänsä väkisin, mutta tämä aijallinen nykyysyys ei salli sen päästä esille. Mä tarkootan, notta mun pitääs varmahan sulukeutua yksistänsä tuan viimeesen kuvan kokoosehen piilopirttihin muutamaksi kuukaureksi. Kukaa ei saisi mun kans toimitella enkä mä nähärä ketään muuta, tuliskohan silloon tuatosta tualta pään sisältä ja käsien kautta uusia luamuksia. Mä voin jotenkin minimaalisen murusen verran ymmärtää oikeeren taiteilijoiren luamisen tuskaa.

Moon lukenu kirijoja ja teheny ristisanatehtäviä, ku muuta ei oo saanu aikaaseksi. Mä kuvittelin siälä lomareissullakin lukevani pinon kirijoja, mutta en saanu yhtäkään loppuhun asti. Ny vasta tällä viimeesellä lomaviikolla oon pystyny lukemahan. Parilta ystävältäki sain laihnaksi kirjan, ku kehuuvat niitä hyviksi. Toisen lupasin ottaa lomalukemiseksi, mutta unohrin sen kotia ja löysin Takataskutavarooren joukosta sen eileen. Voi, että mua nolotti. Yks toinen kirja oli kesken, en voinu aloottaa tätä viälä. Mä oon vähä sellaanen, notta pitää lukia yks loppuhun ennenkö aloottaa uutta. Vaikka on mulla joskus ollu monta alootettunakin, mutta se ei oo oikeen mukavaa hajoottaa ajatuksia monehen juanehen yhtä aikaa. Toivon, notta nämä ystavät antaavat anteheksi mun pitkän laihna-aikani.

Mä meen ny jatkamahan sen yhyren kirijan loppuhun, notta saan alaatuksi uuren. Niitä ny piisaa, ku kirijastos kävin ennen joulua ja pukkikin toi pari. Olokohon tämä alakanu vuasi ittekunkin kohoralla nii fyysisesti ku henkisesti ja hengellisestikin viälä paree ja Taivahan Isän siunaama ku menny vuasi!