Eija haastoo mut, ei käräjille onneksi, mutta kertomahan mitä mä keräälen. Piti oikeen tuumata aijan kans, nottei tuu sanottua mitä sattuu lööperiä. Ensin mä ajattelin, notta minen kerää oikiastansa mitään tällä haavaa. En ainakaan mitää arvokasta. Sitte samas havaattin, notta näitähän mä justihin oon keränny:

Tämähän sitä arvokasta justihin onkin, mettän kultaa. Pakastimes on jo monta rasiaa kattarelli-elliä ja lampahankääpiä. Ei ookkaa hetkehen saatu tällaasia saalihia yhyrellä kertaa. Parahimpia ne on pannulla sipulin kans paistettuna ja piirakas.

Sitte mä narsistisesti kerään omia kuvia ja kuvatuksia:

Tai en mä enää niin palijo nuata hamua. Niitä on ystävällismiäliset lähimmääsetkin mulle hommannu aina silloon tällöön. Ny on lahajomispuali vähentyny kummasti. Onkhan mansikit kaupoosta loppunu vai ystävyys laimentunu, tierä mennä arvuuttelemahan kovin suurehen äänehen.

Näitäkin moon hamstrannu, ku halavalla sai, muka:

Murto-osasta on jokaki väkerrertty. Monet syylingit viälä sais tai vaikka röijyn hartijoolle. Vuarokaures vain pitääs olla enee tuntia, notta töiskäyväkin sais jotakin aikaaseksi.

Nuattia tuloo melekeen joka viikko, ku kanttorska niitä meille jakeloo.

Kansiot pullisteloo A-nelosista, mutta pitäähän kuaron uuristua. Kuka sitä jaksaa samoja viisuja laulaa saati kuunnella vuaresta toisehen.

Kiärrätys ja säästö miäles mä kerään näitäki:

Jätskitikut on hyviä liimatikkuja askartelus ja voi niistä muutaki värkätä. Keppinuken "jalakoona" ne on käteviä, nuan niin ku esimerkkinä mainitakseni. Jos kaikki kaapin ovet aukaasis, vois tulla yllättäviäkin keräälykohtehia vastahan. Sen takia minen uskalla sitä teheräkkää, ku täskin tuli jo palijastettua yhtä ja toista.

Tämä haastet pitää lähärettää nelijälle uurelle keräälijälle. Mun arvonta osuu seuraaville:

Aila, Sari, Kuwaitin kaunotar ja Tupakissi. Olkaa hyvät! kyllä tämän saa vapahasti ottaa muutkin jokka haluaa, minen oo millää lailla kares tästä haasteaiheesta.