Moon aina luullu, notta anopinkiäli, sansevieria (lat.) eli pistinkasvi on pelekkä viherkasvi, mutta mun kiälet rupes täs kevähällä kukkimahan. Ne on ollu keittiön klasilla ja siihen paistaa aamu- ja keskipäivän porotes. Oikiasti ne on esikoosen yrttiä, mutta sei halunnu niitä enää erellisehen kämppähänsä. Ny mä voin taas yrittää kaupitella niitä tuanne sen uutehen. Siälä olis enee tilaakin.

                                                                                                                                                                                                                              

   

                                                     

Esti ne kukat oli tuollaasia piäniä niinku nuppuja, mutta sitte ne intaantuu pörhistämähän nuppunsa auki. Niitten nuppujen päistä tippuu jonkinlaasta nestettä.

 

                                                  

Koti kukkii -kirija sanoo, notta jos se saa valua tarpeheksi, se voi kukkiakin, mutta kukat ei oo kovinkaan koristellisia. Se on totta. Kuinkahan kauan ne oli jo kukkinu nupulla ennen ku mä eres huamasin ne. Kukinta osuu tavallisesti keskikesähän. No, meillä se oli maalis-huhtikuuta. Tottapa keittiön klasi on on niin kesäänen paikka. Tätä anopinkiältä on kuulemma 60 lajia. Kuuluukohan ne anopinhampahatkin tähän samahan, ku siinä kirijas oli kääpiölaji ristitty   sansevieria volkensiiksi  ja sen leheret on 20-30 senttiset, kun muiren lajien on sellaaset pualenmetrin pituuset ja ylikin.

Minen oo mikää hortonoomikko, minen muista kastella niitä. Tämän talaven aikana on karsiintunu monta yrttiä, ku ne on kuallu janohon tai hoiron puutteesehen. Ihime, notta nua anopinkiälet on pysyny  hengis ja viälä kukkinukki. Joskus mä saatan innostua ja ostaa jonkun uuren kasvatin ja yritän olla kovinkin kiinnostunu kukista, mutta se kohtaus menöö aika nopiaa ohitte. Kesäksi mä laitan muutaman pihakukan. Puutarhas oon joskus touhannu enemmänkin, mutta ku selekä ei taharo kestää kumaria asentoja. Oon sitäki hommaa vähentäny tosi palijo. Sellaanen puutarha olis kiva, jotei tarttisi krökytä ja silti kaikki olis hyvää ellei täyrellistä.