Kovasti syyhyääs touhata kaikkia, se on vissihin tämä kevät ku saa aikahan tuallaasia outoja hajatelmia. Ikkunat pitääs pestä, talaviverhat panna naftaliinihin, sisustaa vähä köykääsemmin, pukiakin iloosempihin verhoohin... Ny olis sopiva päiväki ja ilima, mutta täs mä vain konehella naputtelen näitä hajatelmiani.

Viime kuun pualella laitoon luakkahani näytille vanhoja ja tosi vanhoja tavaroota. Suurin osa oli laihnas Vilukissiltä, mutta oli siinä joku oma ja anopinkin. Kokolailla mukavasti kersat tiäsi mitä tavaroota ne oli tai ainakin vähä sinne päin mihinkä ne linkittyy.

Pyykkilauta oli monelle tuttu. Se on varmahan säilyny mones huushollis ja voi olla kesääsin vaikka käytöski.

Entisaijan mankeli oliki jo vaikiempi tunnistettava. Tuas kuvas on pyyheliinan sisällä tavallinen kaulin, ku sitä oikiaa tukkia ei ollu saatavis. Täälä päin tätä on sanottu kailooskoippuraksi. Yks flikka kirijootti sen heti paperille, se oli sen miälestä niin kiva nimi.

Tätä arvuuteltihin jopa kaffinkeittimeksi.  Kaikki sai kokeella jauhaa oikeeta faffinpapuja. Maistaakin ne halus, joku tykkäs joku ei.

Hupaasin arvaus oli mun miälestä tämä: Nuata kenkälestiä, jokka roikku narulla yhyres, sanoo joku auton nopiksi. Tiärättä ne karvanopat, joita jokku klopit pitää autonsa taustapeilis roikkumas. Lapsen miälikuvitus on aika rikas ja ennakkoluulotoon.

Yllättävintä taas oli se, että tuata paikkakunnan pläkkistä tunnusta FYRRYÄ  (kuvas vasemmalla leipäpistimen viäres) ei tiänny nimeltä kukaan. Sehän on kakaraan lelu, jolla keuhkojen tilavuutta voi laajentaa tai saara hyperventilaation ahkerasta puhaltamisesta.

Nua tavarat on aika kaukaasesta historiasta näille nykykakaroolle. Ei ne oikeen osaa ajatella tuallaasten puusta tehtyjen tarveskalujen käyttöä saati niiren arvoa. Niille pitääs varmahan esitellä seitkytäluvun muavihärveliä vanhoona tavaroona ja antiikkina. Niitä taas meikäläänen ei pirä muuta ku aikakautensa "rihkamana". Eikä niillä koskaan tuu olemahan sitä antiikkiarvoa mitä nualla vuasisatoja sitte teheryyllä vehkehillä on.