Piti oikeen tulla tänne praatamahan, notta emmä enää nuku, vaikka erellisen postaukses nua z-merkit jäikin tuanne viimeeseksi. Kyllä mä oon joka aamu heränny enemmän ja vähemmän väsyksis. Tiärä mikä tauti se on, joka aina väsyttää ja saa aikahan sen, nottei saa mitään aikahan. Mä oon ny orotellu sitä inspiraatiota, notta saisin laitettua tännekin vähän kuvatuksia, ettei tarttisi pelekkää harmaata pränttiä lukia. No, voishan sitä färjätä nua kirijaamet vaikka punaasen-kirjavan-kukertaviksi, olishan siinä sitte färipostausta kerraksensa.

Mulla mitää asiaa oikeen ollu, muuta ku tua etten enää nuku. Onhan täs kaikkia tapahtunu sitte viime kirijootuksen, mutta kuka sitä ny vanahoja muistaa ku ei aina uusiakaan. Joo, kyllä mä ihan lakisääteesellä lomallakin oon ollu. Piti oikeen vähä eremmäs lähtiä teköhön käsitöitä. Tuli teheryksi hihatin ja onko ne ny kynsikkähät, sellaaset lapaset, johona ei oo kärkiä eikä kokonaasta peukkua. Mennes tuli tikuttua autos lukulampun valos, etten silloonkaa laiskana istunu. Maisemat ku on aika ykstoikkoosia pimees, niitä viitti kauaa vaharata.

Se on kumma paikka tua S.a.l.l.a, ku siälä tuloo kipiäksi tai joku kualoo. Olimma siälä viimeeksi, ku poijat oli 8 ja 13, vanhee oli 40 asteen kuumees koko viikon ja sitte perjantaina mun isä kuali. Tällä kertaa ei liipannu ihan nuan likeltä, mutta yhyren perhetutun isä menehtyy ja mä sain nuhan, joka ei viäläkään oo poistunu mun rööriistä kokonansa. Välillä on parempia päiviä, mutta välillä on taas pää ku ha mi nan kaup unki. Johan toki moon töis ollu, ku ei oo kuumetta, kuka sitä saikkuakaan antaas. Ohojeeta putkien huuhtelusta oon saanu ja meinasin jo aloottaa omin luvin kuurinki, mutta katton ny viälä muutaman päivän, josko tämä iloksi muuttuus.

Harmittaa vähän ku en päässy ilooselle lankamatkalle lauantaina, mutta toisaalta paree niin, olsin kumminkin kartuttanu kokoelmaani enemmän ku laki sallii. Mä tiärän, notta joku hymähtää täs kohoras ellei oikeen äänehen naura. Sillä jokulla on mulle siältä kaupasta tuliaasia, jokka mun pitää maksaa sille tuajalle. Mä ittiäni rääkkäsin sitte korvikkeeksi kuarokurssilla A.l.a.j.ä.r.v.e.l.l.ä. Siälä oli ympäri lumperoosia innokkahia laulajia, ei mun tarvinnu ku aukaasta vain suutani samahan tahtihin. Opiin monta uutta laulua pualihualimattomasti. Ne hautuu mukavasti alitajunnas toukokuuhun mennes. Silloon niitä tarvitahan N.u.r.m.o.o.s.

Niin, notta ei mulla ny sitte muuta ku tua tärkieen, notten enää nuku. Tai viälä, ku meen tästä ny laskemahan lampahia. Esti pitää lukia vähän unilääkkeheksi MaijaAsunta-JohnstoninPunapukuusen naisen taloa. Saman tekijän toinen kirija orottaa jo yäpöyrällä ja monta muuta, joiren eräpäivä lähestyy uhkaavasti. Luulen, notta menöö uusintahan. Kirijojen hamstrauskin on yks paheeni, niinku ne ny kirjastosta häviääs ikiaijooksi, jos ei heti laihnaa. Sitä luuloo lukevansa enemmän ku kerkiää.