Piti tulla oikeen toimittamahan tänne mitä moon viime päivinä pyäritelly niin, notta sormenpäät on arkana. Lujas on huapakorutaiteelijan leipä, jos sillä pitääs elää. Innostuun väsäämähän huapahelemiä huapanen-langasta. Ensin sopivan pituunen lanka kiaputellahan palloksi, sitte sitä vähän huavutusneulalla pistellähän huavutus alakuhun. Jokaanen pallo laitetahan eriksehen sukkahousun pulttuhun solomu vain välihin. Sitte pesukoneehin koko patukka piänen pyykkimäärän kans. Toisinansa pitää huavuttaa konees parikin kertaa, jos ekakerralla ei tuu kunnolla.

Yhyret mustat helemet tein täs mennä viikolla. Laitoon välihin muutaman puuhelemen. Tarkootin ne lahajaksi ja annoonki, mutta parina päivänä pirin niitä ittellä. Pitihän ne koekäyttää. Sitte kiaputtelin vaalianpunaasia ja luannonvalakoosia pimpuloota ja laitoon ne koneehin sukkahousuus. Nämä vaaliemmat pampulat huapuu huanommin ekakerralla ja niinpä laitoon ne viälä kertaallensa iliman sukkaa, mutta pesupussis koneehin. Laitoon kyytipoijaksi vähä muutaki pestävää. Linkuamisen jäläkehen aukaasin luukun ja rupesin vetelemähän pyykkiä korihin.

Siältähän rupes iloosesti pyärimähän valakoosia ja vaalianpunaasia pimpuloota pitkin laattioita. Kylläpä olinki saanu aikahan oikeen pyöriöötä pallukoita ku nuan vikkelää pyäriivät mua karkuhun. Pyykit tippuu kyllä korihin, mutta pampuloota keräälin keittiöstä pitkin pöyrän alustoja ja korinhoitohuanehesta. Oli pyykkipussin vetoketju auennu pesun aikana. Kyllä niitä usiee kymmen oli niitä pimpuloota ja pampuloota. Tiärä jos löytyy viälä juhannuksenakin niinku joulukuusen hakoja. Ny pitää väkertää uusia helemiä nuasta laattialta kerätyystä.