On mulla ollu tarkootus monesti jo kirijoottaa jotakin ja kuviakin oon näpsiny kamerahan, mutta jotenkin vaan en saa niitä tänne plokille siirrettyä. Mä en ymmärrä kuinka ihimisen lapsi voi olla näin saamatoon. Onkhan tämä jotakin kevätväsymystä? Sellaasen tyän sain viikonlopun aikana tehtyä, notta talletin tikulle näitä postauksia. Sekin oli niin maan perusteellisen hirasta, että meinas jo usko loppua. Moon aika kärsimätöön ja hätäänen, ku sen pään ottaa. Joku vois sanua, nottei uskoosi. Mua luullahan rauhalliseksi, mutta se on vain sellaasta silimänlumesta.

Osaan olla tosi hätäänen ja sei aina oo kovin hyvä mun tyäskää ku pitääs antaa oppilahille aikaa ajatella ja sulattaa asioota, mä tärkiää jo mensin etehenpäin. En joutaasi orotella kovin kauaa. Sitä on pitäny oikeen ittiänsä opettaa olemahan niinku ei olsi mihkää kiirus ja silti sisällä kiahuu. Se on joskus vaikiaa ku olis tulisilla hiilillä. En oo koskaa kyllä ollu, mutta voin kuvitella, ettei se olsi kovin hääviä ainakaan palijahin jaloon.

Toisaalta mä oon sitte sellaanen, notta voisin olla tekemättä mitää pitkiäki aikoja, eikä oo kiirus mihkään. Moon jollakilailla kakstahoonen ihiminen. Mä voi venyä ja vanua yäverhoos pukemata vaattehia koko päivänä, jos ei tartte mihkää lähtiä. Mutta kyllä se päivä vähä hiahan silloon menöö. On niinku nukkunehen rukous koko päivän. On siinäki sanonta. Mutta kaikki tiätää kumminkin mitä se tarkoottaa.

Ny mä meen pesöhön hampahat ja kömmin sänkyhyn, jos vähä jaksaas lukia, ku kirijaston kirjat huutaa lukijaa ja eräpäivä lähenöö koko aijan. Tarpeheksi monta kertaa ku uusii, tuloo lopuuksi kialto. Uusiminen ei onnistu  lukoo ruurus, ku oon netin kautta uusinu lainojani. Aamulla pitää taas olla jalakehilla kuuren horvis, ku tyät alakaa kahareksalta. Vaikka mä oon aamunvirkku, en tykkää silti nuasta varhaasista ylähänousuusta. Mulla pitää olla aamuusinki aikaa rauhas toimitella aamuaskareheni.

Hyvää yätä - ku nat o sov kot!  }-o ZZzzz