Mä ajattelin olla tänään oikein kunnon perheen äiti, sellaanen pullantuaksuunen. Laitoon lihasoppalihat kiahumahan heti aamusta ja samalla siinä tein pullataikinaa nousemahan. Laitoon pyykkikonehen pyärimähän, nehän tuloo siinä aivan ittellänsä valamihiksi. Jos alootehan ihan aluusta, niin heti ku olin heränny tai oikiastansa noussu sängystä, makaalin nimittäin pualisen tuntia ennen ku nousin. Se on sellaasta harvinaasta herkkua näin tyäskäyvälle. Ei arkiaamuusin kerkiä makoolemahan.

Tapaan käyrä koiran kans hakemas leheren ja samalla Hessu teköö asiansa, sen piänemmän. Se oli kumman vaisu ja ei ollenkaan halunnu sisälle, tälläs takapualensa istuma-asentohon, notta minen tästä huisku.  No kävelin hetken matkaa ja se kuluki häntä koipia kohoren ja rupes kyökkäämähän. Sellaasta keltaasta limaa se oksenti parihin otteehin, muttei viäläkää halunnu sisälle, johonka se yleensä vetää suaraa postilooralta. Lähärin sitte kävelemähän yhyren hallin pihalle päin ja siälä se taas kyökkäs pari kertaa. Sitte se suastuu lähtöhön kotia päin. Mutta sisällä sei juassu heti ruakakuppinsa tyä niinku yleensä. Se vain makaali laattialla uupunehen oloosena. En siihen sen kummemmin reakoonu, ku ei tämä ny ollu ensimmäänen kerta. Aloottelin siinä sitte niitä leipomatouhujani ja muu väki herääli kans aamupalalle.

Johonakin vaihees tulin käyneheksi takkahuanehes ja silloon rookasin kolome oksennusläjää. Hupaasaa oli, notta Hessu tuli ne mulle näyttämähän. Se kävi joka läjää haistelemas. Ne oli sellaasia limaläjiä, notta ku paperilla otti kiinni, nousi koko klöntti joukos. Heh, mukavaa luettavaa! Ei muuta ku siivuamahan. Pullataikina pualimoosis jätin sen siihen ja rupesin pesöhön laattiaa. Pyykkikoneski oli jo lopettanu. En ny justihin kerkiä niitä laittaa kuivamahan, kerkiäähän ne, tuumasin.

Sain lopuuksi taikinan tehtyä ja jätin liinan alle nousemahan. Niin joo, Esikoonen tuli kaupungista kotia ja se sai lähtiä hakemahan kaupasta lisää vehenäjauhoja, ku oli vaara, nottei entiset riitä. Sekin viälä. Välillä vilikaasin liinan alle ja ihimettelin vähä, notta huanostipa se nousoo. Laitoon runsahan rasvan syyksi  ja rupesin vain leipomahan.  Halusian teherä sellaasia viineriä, johonka tuloo paksua vanilijakastiketta ja hilloa ja korvapuustia lopusta taikinasta. Ku kaikki oli pellillä orottamas uunihin laittua, mulla yhtä äkkiä jysähti miälehen, notta enhän mä laittanu hiivaa taikinahan ollenkaa. Moon ruukannu käyttä kuivahiivaa, ku se o niin heleppua ja se säilyy hyvin. Arvaa ottiko päähän #&##?/#! Harmitti nii viätävästi.

Oli vähällä etten heittäny kirvestä kaivohan tai paremminkin niitä nousemattomia nisuja roskihin. Paistoon ne kumminkin ja tuarehena syätihin muutama viineri, mutta korvapuustit oli kivettynehiä ku Loot aikoonansa. Tein kumminki viälä sämpylätaikinan ku olin kerran meinannu lihasopan kyytipoijaksi. Ne tuli tehtyä hiivallisina ja porkkanaakin raastoon joukkohon. Pakastees oli kaupan  paistovalamihia pikkupullia pussi, paistoon sen lopuksi, notta saarahan huamenna laskiaaspullia. Lohorutus se on piäniki sellaanen.

Tämä on näitä päiviä, ku kaikki ei käy ku römsöös. Ei muuta, mutta ku Kuapuksella on synttärit maanantaina ja ajattelin tarijota ittetehtyä nisua. Olla se pullantuaksuunen äiti. Saiskahan sellaasta hajua ostaa jostakin? Niin no kaupan pakastealtahasta tiätysti, niinku mä jo sainkin.