On se kumma, ku saa ittensä ohojelmootua, notta aina ei oo pakko teherä kaikkia itte, nii eikö vaan pian huamaa, notta on taas korviansa myären kaikes maharollises ja maharottomas liämes. Mä oon ny sellaases. Kiiruhus. Pitääs keriitä tekemähän vaikka mitä lauantakihin mennes ja viälä siitä etiäppäinki.

Moon ny käsityäyrittäjä. Jouluhin asti. Ei sunkaa kukaan naurahtanu. Tämän siitä saa ku rupiaa puhumahan olemattomista haavehistansa äänehen sellaaselle, joka ottaa ne heti toresta. Mä joskus mainittin Vilukissille, notta mulla olis sellaanen visio, notta mitä vois teherä vaikka myyntihin. Se otti sen toresta ja sai mun tähän ryhtymähän. Ny vois sanua, notta ei sa hullua yllyttää. Moon vissihin vähä viätävis, ku joku vain vähä pökkää. Syyllinenhän on aina löyryttävä ja mialuummin jostakin toisesta ku itestänsä. Ei sunkaa kukaan ny ittiäsnsä rupia syyttämähän eheroon taharoon.

Kattotahan ny sitte kuinka mun käy. Nykki pitääs olla tuala käsitöiren ääres, mutta täs vain konehella istun ja naputtelen. On tämä eri värkki, ku saa ihimisen näin koukkuhun. Mutta päivällä mä olin vahava ku Juk-olan ta mmi. Mä en sortunu lankoohin, vaikka kävin sellaases kaupas. Käret meni lankakerää kohti ja se hyppäs kourahan asti, mutta mä olin kovana ja heitin takaasin hyllyhyn. Musta on tullu aivan maharotoon lankafriikki. Emmoo ennen ollu. Mihkä mä jourun nuaren lankojeni kans. Niitä on tullu hamstrattua tänä syksynä enemmän ku laki sallii. Mukava olis vain teherä, mutta tyä ja muut harrastukset häirittöö pahasti. Niistä pitääs päästä erohon.

No, ny tämä lätinä saa luvan loppua. Mä meen ny kokeelemahan teherä yhtä hetula-huivia. Jos se onnistuu, niitäkin on myynnis tuala Takataskus. Linkki sinne on tuas sivus Hessun kuvan alapualella.