Jo on maailima mallillansa. Multa on viäty ääni.  Mun miälestä tämä on jo katasrooffi. Remokraattises ja tasa-arvooses maas. Nythän on niin, notta jokahittella on yks ääni. Sen takia, ettei kukaa saisi niinku ylimääräästä hyätyä usiemmasta äänestä. Moon ajatellu jo rikosilimootuksenki tekemistä, jos sen on joku viäny nuan niinku omin lupinensa multa kysymätä. Mä ny kumminki esti ajattelin kattella sitä tästä lähialuehelta, jos moonki itte hualimattomuuttani sen karottanu. Oikeen eileen imuroottin ja tamppasin matot (tai Kuapus auttoo siinä hommas) ja pesin laattiat ja hyyskätkin. Ei vain tullu vastahan eikä imurin letkuskaan kuulunu sellaasia ylimäärääsiä ääniä. Kovin pehemoosesti se imaasi kaikki villakoirat soffan alta.

Mä jo alakasin hualestumahan, ku on ne kir-kol-lis-vaa-lit-ki tulos. Nii ja eikös kevähällä oo erus-kun-ta-vaa-likki. Millä mä sitte äänestän, jos se ei oo omaa ääntä. Täs ny asiaa pohties oon tullu siihen tulokseshan, notta kyllä sen on joku viäny omin luvin. Niin jotta tunnustakohon syyllinen heti eikä viirestoista päivä, kuka on viäny sen. Ja jos ei tunnustusta tuu, mä pistän epäältyjen nimet hattuhun ja arvon sitte, kuka saat syyt niskoollensa.  Jos käy nii, jotta ny heti kohta joku ilimoottautuu vapaaehtoosesti, kyllä mä kaffit tarjuan nuan niinku sovinnoksi ja anteheksiannoksi. En mä oo pitkävihaanen.

Sekin täs asias hualestutta, ku se, joka sen äänen vei, jätti tilalle sellaasen kähisevän passon. Ja ku mä oon tottunu laulamahan sopraanua, nii on tosi vaikia yht´äkkiä opetella uus temma. Ja mitä ihimisekki sanoos. Kyllähän mä sen tiärän, notta mun pitääs vaan ny hilijaa orotella, nii se ääni vois tulla oma-alootteesesti takaasin, ku se huamaas, notten mä oo sitä muka kaivannukkaa. Sitte mä vaan iloosesti olsin yllättyny, notta ka, mihinä soot ollu, ku en oo yhtään huamannu. Mutta, ku se hilijaa oleminen on mulle tosi vaikiaa. Ekkö muka usko. Varsinki kotona. Ja töiski. Niin, moon ollu töis, ku mähän oon korvaamatoon. Äänettäkin. Pitääski tästä lähtiä taas.

Mutta, jos ny satut löytämähän  sen mun ääneni, nii pistä jonkunlaanen kommetti tuanne loorahan. Piänet epäälykki kannattaa sinne kirijoottaa. Mä luulen, notta neiti marple selevittää tämän mysteerin alta aikayksikön. Moon tottunu luattamahan sen kykyyhin.