Kattoon ilimapuntarihin, se näytti 92 rosenttista kosteutta. Tuntuu tosi nihkiältä. Sisällä ja pihalla. Pitääskö panna takkahan valakia, eikö se kuivata ilimasta märkyyren? Tarkenis hyvin paistaa jäläkilämmös vaikka makkarakki. Tulis samalla tua ruakahualtokin hoirettua. Ja pyykit kuivattua.

Mitä silloon tapahtuu, jos se näyttää sataa. Tippuuko katosta piskoja vai pitääkö lakanoota ruveta vääntämähän kuivaksi? Eikö satarosenttia kosteutta oo yhtä ku vettä? Minen tätä kemiaa oikeen hallitte. Se on sitä korkiemman sorttista, jotei mun tartte eres opettaakkaa, tiäremmä.

Kuntoolupuali on tullu hoirettua tänä suvena kiitettävästi, kostiallakin heltehellä. Lisäkostukesta on ollu aina joukos. Se on hörpitty matkan eretes. Pyärääly on sopivaa liikettä näin lämpööselläkin. Siinä käy piäni vire hipiälle vaikkei tuulisikkaa. Oomma me kaverin kans polijettu Vilukissin Hermotuulellakin. Yksin en lähtisi, mutta kaveri on vähän niinku hopottaja ja pökkääjä. Ja toistappäin on aina ollu myätätuuli, ainakin melekeen. Nuata siltoja moomma kiärtäny aina vastatuulehen esti. Mukavee tulla sitte myätälestä takaasin. Apostolin kyyti ei näillä heltehillä oo tullu oikeen miälehenkään. Se kuuluu sitte viiliämmän kelin lajiihin.

Hyvääsesti kolomannelle sataa on kuulemmasta kilometrimäärä jo heilahtanu näiren lomaviikkojen aikana. Toivon mukahan rasvarosentit ei oo yhtä korkialla ku nua ilimas olevet. Siitä tulikin miälehen, notta vois käyrä tankkaamas välillä. Se olis kamala jos verensokeri pääsis kovin matalihin lukuuhin ja näläkä kurniis sualistos. Ei sitä lomalla viitti näin tuttua ihimistä kiruttaa. Pukkas ruakatunnin ny.