Seuraavat kymmenen päivää on meirän elämä orottelua. Olimma tänään meirän Hessu-koiran kans lääkäris, ku sen tassus on joku tulehrus ja se aivan nualoo sitä. On sillä ennenki ollu varpahanvälis tulehrus, mutta se on menny antipiootiilla ohitte. Tämä oli ny erilaasta. Oikian etutassun nelijännen ja viirennen varpahan välis on isoo patti. Lääkäri halus ottaa siitä koepalan, ku se epääli kasvainta.

Hessu sai rauhoottavan piikin ja ei menny ku muutama minuutti, ku se oli ketarat oikoosena siinä laattialla. Oli se kauhia tunne, ku näki sen esti horjahtavan ja sitte me autoomma sitä vähä ettei jalaat leviä liukkahalla laattialla. Käskin sen istua ja sen se viälä tajus sitte meni silimät kiinni. Jos se ei olsi hengittäny, olisin luullu jotta se kuali siihen paikkahan. Mä jo miälesnäni kaivoon sille hauranki meirän puutarhan nurkkahan. Mä voin vain hämärästi aavistella minkälaaset tuntehet velloo miäles, jos mun uhkakuvat toteutuus ja me joutuusimma luapumahan rakkahasta perheenjäsenestä. Ja joskushan se on eres joka tapaukses.

Niin, ny me orotamma patolokin lausuntoa siitä patista. Jos se on kasvain, se koko varvas jourutahan amputoomahan pois. Lääkäri seliitti, jotta siinä kohtaa on niin vähä ihoa, ettei se riitä ompeluhommihin, jos vain se kasvi poistettaas. Se pystyy kyllä kävelemähän niillä kolomellakin varpahalla, ettei se jalaka kokonansa oo käyttökelevotoon. Onhan se taas yks operaatio jäläkihoitoonensa, jotta meirän kesä voi mennä toipilahan hoitamises. Ny ei auta, ku panna käret ristihin ja pyytää Taivahan Isää hoitamahan tämäkin asia parahalla maharollisella tavalla. Mä uskon, jotta se hoitaakin kaikki niin ihimiset ku eläämetki, ku on ne itte luanukki.

Me jätettihin se autohon nukkumahan tokkuraansa pois. Se ku painaa melekeen 30 kiloa ja ny viälä sellaasta velltoa ja vetelää koiranolemusta. Ihimeen kauan kestää herääly, vaikka se sai heräämispiikinki siälä eläänklinikalla. Kävin äsköön kattomas ja se jo nousi vähä ylähä, mutta pani viälä maata. Annoon olla rauhas, kyllä se siitä pian virkuaa. Mutta tämä epätiatoosuus tuasta patista on kyllä aharistavaa. Päivä kerrallansa on mentävä, ei täs muu auta.

Edit klo 23: Hessu haettihin sisälle n. pualitoista tuntia sitte. Se hyppäs itte autosta maahan ja käveli suarinta tiätä sisälle käymättä yhyrenkää puskan juurella. Viälä ei oo kaikki muumit laaksos, niinku tavatahan sanua, mutta tuas se ny nukkuu taas soffan nurkas.