Ny on vuaratus nimensä veroonen. Mä vuaratan eilisen kiukkuni tänne kaikkien nähtäväksi. Mä olin eileen aivan tyrmistyny. No, alootetahan aluusta. Olimma sopinu luakkaretken kuljetuksista hyvis aijoon oman kotikuntani vanhan kulijetusfirman kans. Ku se oli halavin. Toki suullisesti, mutta ennenkin on suulliset sopimukset pitäny, en osannu epäällä, etteikö nykki asia olsi reilas.

No, mä kuiteski eileen ajattelin soittaa ja varmistaa, jotta kyyti on aijallansa tulos koulun pihahan, ku taas juna ei orota. Matkamma jatkuu nimittäin junalla asemalta kaupunkihin. Kysääsin sitte viälä, jotta käykö maksaa kuskille sovittu summa, ku rahat on käteesenä. Asia oli sitä mukaa kunnos, mutta sitte se firman johtaja sanoo hinnaksi aivan muuta ku mitä puhelimes oli sovittu. Kaksinkertaasen summan. Mä olsin puronnu tualilta, jos en olsi istunu valamihiksi. Mä olin hetki suu auki, ku kala kuivalla maalla.

Ku mä siitä tokenin, mä rupesin väittämähän vastahan, jotta sovittu on aivan muuta. Se vaan naureskelil, jotta ei sellaasella summalla kannata lähtiä mihinkään. Ja ku se oli alunperin halavin kolomesta tarjouksesta, joita kysyyn. Mä jo ajattelin, jotta tyssääkö meirän kauan orotettu luakkaretki tähän ja kuinka mä seliitän asian pettynehille oppilahille. Sitte sanoon vain, jotta mä yritän muuta kuljetusta, jotta palaan asiahan viälä. 

Soitin sitte toiseksi halavimman tarjouksen antajalle (sekin on oman kylän poikia), jotta meillä on hätätilanne, pystykkö järjestämähän näin lyhkääsellä varootusaijalla meille huamiseksi kyytin koululta asemalle ja iltapäivällä takaasin. Jussi miättii hetken ja kyseli aikataulut ja tuumas, jotta kyllä mä sulle auton saan aamuksi ja iltapäiväksi. Mä sanoon, jotta ihanko totta. En meinannu uskoa korviani. Olin varautunu kiälteesehen vastauksehen. Tiärättä, jotta mä olin onnellinen. Voiko parempaa palavelua olla firmalla, jolla on normaalia koulukuljetuksia, luakkaretkiä (sesonkiaika) ja kaikenmaailimaneläkelääsretkiä pililvin pimein.

Meirän reissu onnistuu tosi hyvin ellei täyrellisesti. Junamatka oli muutamalle ensimmäänen. Sen takia se järjestettihin, jotta saavat senkin kokemuksen. Lakeuren Ristin tornis ei ollu kukaan käyny ennemmin. Elämys siis sekin. Piikis oli pizzanpaistajalla hikinen tyäpäivä. Moni söi sellaasen määrän pizzaa, jotta ajattelin yrrrjön tulevan takaasintulles matkakaveriksi, mutta ihime kaikilla pysyy kaikki siällä karkiista ja limskoosta hualimatta. Tärkiät shoppaalutkin keriittihin viälä teherä ennen junan lähtyä. Siis kaikki hyvin loppu hyvin, kiitos Jussin ja vr:n.